maanantai 23. huhtikuuta 2012

Hihamerkkiehdottelun mielihyvä


Sanon nyt tästä hemmetin hihamerkkijutusta yhden asian. Helena Erosen tekstiä on nyt luettu jo liian myötäkarvaan ns. älykköpiireissäkin, kun on arvosteltu Turun Sanomien nettiuutisointia. On tultu jo yliarvioineeksi Erosen tekstin satiirista potentiaalia puhua ironisesti jotain muuta, kuin mitä se ääneen sanoo. On unohdettu oletuslukijoiden mielihyvän konteksti. Se on seuraavanlainen.

Eronen on kansanryhmää vastaan kiihottamisesta tuomitun kansanedustajan avustaja ja kannattaja, tunnetusti samanmielinen. Hihamerkkiläppä oli suunnattu sellaiselle yleisölle, jonka mielestä James Hirvisaari on oikealla asialla ja tuomio väärin (näin ajatteleva joukko on kerääntynyt US Puheenvuoroon, jossa Eronen kirjoitti). 
Tuo yleisö sai Erosen ns. vitsikkäästä hihamerkkiehdotuksesta mielihyvää siksi, että siinä tehtiin "rohkeasti" tuomitunlaista asiaa, kiihotettiin, oltiin natseja, niinku leikisti. 

On keskusteltu siitä, ehdottiko Eronen hihamerkkejä vai oliko teksti vain (huonoa) satiiria, jolloin ehdotusta ikään kuin "ei tapahtunut". Muodostuneessa kysymyksenasettelussa on dikotomia, joka ei tavoita itse asiaa. Erosen teksti oli jonkinlaista satiiria, kyllä, mutta samalla oletusyleisön mielihyvä oli mielihyvää, koska Erosen kirjoittamassa tekstissä ehdotettiin hihamerkkejä 
provokatorisesti. 

Provokatorisuus tarkoitti tässä kuten yleensäkin sitä, että omia poliittisia tarkoituksia liioiteltiin vastustajien ärsyttämisen tarkoituksessa - mutta voitiin silti edelleen viestiä niitä samanmielisille oletuslukijoilleAuschwitz tuli (siellä käyneellekin) Eroselle ilmeisesti mieleen ("ehkä teille nyt tulee tuosta ehdotuksestani mieleen jotain negatiivisia mielleyhtymiä"), mutta "poliiisien gestapomaisuuden" tarvetta hän perusteli sittenkin maalaamalla ulkomaalaisista rasistisesti kärjistettyä –  niin sanotun maahanmuuttokritiikin piirissä täysin ei-satiirista – kuvaa viitaten "laittomaan maahanmuuttoon", "järjestäytyneeseen rikollisuuteen" ja "karkotuspäätöksien pakoiluun". Satirisoinnin ja tosissaanolemisen raja ei aina ollut kovinkaan selvä tekstin puhujalle – ja tuskinpa oletusyleisöllekään.

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Miten tappouhkausten ja kritiikin rinnastamisesta tulee laittomuuksien oikeutus



Perussuomalaisten ja heidän kriitikoidensa väliseen keskusteluun liittyen tulee joskus mieleen, että poliisin olisi syytä kiirehtiä ensin tuomitsemaan sellaiset selkeät laittomuudet kuin tappo- ja väkivaltauhkaukset, ja vasta sen jälkeen huomautella siitä, mikäli kiistelyn osapuolilla olisi puhetapansa asiallisuudessa muuta korjattavaa. 

Jos toisella puolella esitetään väkivalta- tai jopa tappouhkauksia ja toisella puolella harjoitetaan normaaliin demokraattiseen kansalaiskeskusteluun kuuluvia vapauksia - esimerkiksi tappouhkausten kritisointia –, kannanoton pitää olla selvä. 

Seuraavassa esimerkki siitä, miten käy, mikäli poliisi yrittää liiaksi tasapainoilla "keskitiellä". Käy niin, että poliisin kannanotoista tulee – poliisin tarkoittamatta – laittomuuksien jatkamisen puolustus.

"Kirjailija Jussi K. Niemelä kertoo tehneensä rikosilmoituksen kahden perussuomalaisen aktiivin hänelle esittämistä uhkauksista. Niemelä kertoo asiasta useille medioille lähettämässään tiedotteessa.

Poliisi vahvistaa epäilevänsä useita henkilöitä laittomasta uhkauksesta ja kunnianloukkauksesta.
Niemelä kertoo joutuneensa toistuvien uhkailujen kohteeksi. Hän on blogissaan kritisoinut perussuomalaisia.
Niemelän jättämä rikosilmoitus koskee kahta henkilöä, jotka ovat vaikuttaneet tai vaikuttavat edelleen Pirkanmaan perussuomalaisissa. Kyse ei ole kuitenkaan kansanedustajista.
Väitetyt teot ovat tapahtuneet sosiaalisessa mediassa Facebookissa. Suuri osa uhkauksista on esitetty nimimerkin takaa perussuomalaisaktiivien Facebook-sivuilla.
- Nimimerkit käyttävät Yhdysvaltalaista palvelinta, joten käyttäjien tietojen saaminen tällaisissa tapauksissa ei ole ihan yksinkertaista. Yhden tapauksen kohdalla syyttäjä pohtii parhaillaan, onko tässä asiassa näitä tietoja syytä lähteä jäljittämään. Tässä asiassa on kaksi puolta, joiden yhteentörmäyksestä on syntynyt tällainen aatteiden kolari, arvioi rikosylikonstaapeli Mika Myöhänen Helsingin poliisista."


"Kirjailija, toimittaja ja ihmisoikeusaktivisti Jussi K. Niemelä on tehnyt rikosilmoituksen kahdesta perussuomalaisesta aktiivista.

Toinen heistä on ollut puolueen ehdokkaana eduskuntavaaleissa vuonna 2007. Toinen on Pirkanmaan perussuomalaisten hallituksen varajäsen.
Niemelä on kritisoinut blogissaan perussuomalaisten rasistista väkivaltaretoriikkaa. Asiasta ensimmäisenä uutisoinen Kansan Uutisten mukaan tämä on kuumentanut tunteita, ja Facebook-keskusteluissa on muun muassa kyselty Niemelän kotiosoitteen perään sekä puhuttu hänen nylkemisestään veitsellä.
Rikosylikonstaapeli Mika Myöhänen Helsingin poliisista vahvistaa, että esitutkinta on meneillään. Myöhäsen mukaan myös Niemelä on kirjoittanut blogissaan kärkevästi vastustajistaan, mutta hänestä ei ole tehty rikosilmoitusta.
- Alatyylistä kielenkäyttöä on ollut puolin ja toisin, arvioi Myöhänen.
Poliisi tutkii tekoja kunnianloukkauksina ja laittomina uhkauksina.
Niemelä kertoo lehdessä, että uhkailua on jatkunut joulukuusta asti ja se on käynyt koko ajan yhä väkivaltaisemmaksi.
Kansan Uutisten mukaan hän on toimittanut kopiot uhkauksista kaikille eduskuntaryhmien puheenjohtajille."





"Helsingin poliisi tutkii kahden paikallisen perussuomalaisen Facebook-kirjoittelua. Tietokirjailija Jussi K. Niemelä syyttää kangasalalaista Jani Viinikaista ja tamperelaista Klaus Elovaaraa laittomista uhkauksista. Elovaaran kohdalla selvitellään myös syyllistymistä kunnianloukkaukseen.
Viinikainen kiistää syyllistyneensä mihinkään.
En tiedä miksi minut on vedetty mukaan, hän sanoo.
Samoilla linjoilla on Elovaara.
En ole omalla nimelläni maininnut mitään, vastaa Elovaara.
Kirjailijana tunnettu Elovaara pyrki vuonna 2007 eduskuntaan. Hänen väitetään esiintyvän Facebookissa salanimellä Leon Degrelle. Elovaara kiistää olevansa kyseinen kirjoittaja. Degrelle oli belgialainen äärioikeistolainen poliitikko, joka teki yhteistyötä natsien kanssa toisessa maailmansodassa.
Joku on kaapannut kuvani kyseiseen profiiliin, sanoo Elovaara.

Viinikainen on Pirkanmaan perussuomalaisten hallituksen varajäsen ja Kangasalan perussuomalaisten sihteeri ja taloudenhoitaja. Hän haluaa korjata väitteitä, joiden mukaan hänet olisi erotettu kyseisistä tehtävistä.
Internetissä leviää asiasta valheellista tietoa.
Viinikaisen mukaan riitelyn taustalla on kahden erilaisen aatemaailman törmääminen. Kielenkäyttö on ollut värikästä puolin ja toisin.
Viinikainen katsoo olevansa mustamaalaamisen kohteena internetissä ja mediassa.
Esitellään jotain Facebookista tehtyjä kuvakaappauksia. En itse alennu vastaavaan, hän tuhahtaa.
Elovaaran mielestä poliittiset vastustajat jahtaavat perussuomalaisia. Kumpikin miehistä harkitsee oman tutkintapyynnön tekemistä.

Viinikainen on ollut aiemmin julkisuudessa Facebookin vuoksi. Marraskuussa hän perusti ryhmän ”Irti Setan otteesta”. Tuoreempi tempaus oli helmikuussa julkisuutta saanut ryhmä ”Mannet kuriin”. Hän sanoo, että ryhmät olivat itse asiassa kritiikkiä median toimintaa kohtaan ja niihin oli ilmaantunut ulkopuolisia kirjoittajia, jotka syyllistyivät asiattomuuksiin.
En ole enää ryhmiä perustanut, ettei päästä tarttumaan mihinkään, hän linjaa."


Tässä siis nähdään, että Niemelää uhkaillut parivaljakko vetäytyi mm. poliisin sanojen taakse, jotka se käänsi omaksi puolustuksekseen.

Jos poliisi rinnastaa toisiinsa lain suojaaman kriittisen keskustelun ja lain tuomitseman henkilöönkäymisen, se asettuu keskitielle, joka ei ole keskellä, ja seuraus on juuri tämä: poliisi tulee tarkoittamattaan normalisoineeksi uhkailemisen osaksi "aatteiden törmäystä" ja "kärkevää kielenkäyttöä" ja tulee vähätelleeksi perusoikeuksiin puuttumista.

Samaan aikaan, kun Klaus Elovaara kumppaneineen selitteli Tori-lehdelle tekemisiään, jatkoi Leon Degrelle (moneen kertaan todistetusti Klaus Elovaara, ks. esim. kuvakaappaukset FB-ryhmässä "Jussi Halla-ahon kootut sanansasyömiset") eri henkilöihin kohdistuvaa solvaamista ja uhkailua. Pari pientä otetta täällä: http://vallanvahtikoira.blogspot.com/search?updated-max=2012-03-18T15:15:00%2B02:00&max-results=7

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Esitelmä uusisänmaallisen populismin retoriikasta



Seuraavan linkin takana pdf-tiedostona esitelmäni, joka on pidetty osapuilleen tässä muodossa Populismin olemus -seminaarissa Tampereen yliopistossa 27.1.2012.



Esitelmän aluksi tarkastellaan lyhyesti Perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelmaa. Ohjelmassa nähdään sekä demokraattisesti rakentavia toiveita että toisaalta sellaisia nationalistisia piirteitä, jotka voivat houkutella demokratian vastaisia aineksia.  Tämän jälkeen kootaan hieman yhteen sitä, miten jälkimmäiset ovat ilmenneet.

Äärioikeisto ei aja demokratiaa, vaan omaa kuvaansa "kansasta". Uusisänmaallisen retoriikan ylilatautuneisuus on mahdollistanut sen, että ääriainekset ovat voineet kokea löytävänsä – osin mutta eivät kokonaan virheellisesti – Perussuomalaisesta puolueesta oman kuvansa. 

lauantai 4. helmikuuta 2012

Vaalit ja politiikan perspektiivi

Suomen poliittisessa elämässä on tapahtunut vuoden sisään kaksi merkittävää asiaa.

Ensinnäkin Perussuomalaisten vaalimenestys teki tilaa ajatukselle siitä, että jokin muukin kuin talouden ehdoilla saneltu politiikka voi olla mahdollista. Ongelmallista vain oli se, että tuo mahdollisuus rakennettiin sulkeutuneen nationalistisen tukirangan varaan, joka oli kansakuvassaan jopa paljon suppeampi kuin 1800-luvun ja 1900-luvun alun fennomania keskimäärin.

Toinen muutos on sitäkin merkittävämpi. Pekka Haaviston kampanja ja siihen toisella kierroksella liittyneet voimat ovat laajentaneet ja uudelleen suunnanneet persumenestyksen osaltaan avaamaa mahdollisuushorisonttia. Samaa kuin persumenestyksessä on teesi, että kansallinen ja ulkopolitiikka eivät tyhjene Suomen menestykseen globaaleilla markkinoilla markkinoiden lyhytnäköisillä ehdoilla. Eroavaa on kuitenkin poliittisen toiminnan globaalin ulottuvuuden painottaminen. Suomi on maailmankylää; ihmisoikeudet meillä ja muualla ovat ensisijaisia; kulttuurien välillä täytyy olla dialogia, ei sovittamattomien ristiriitojen maalailua. 
Haavisto-ilmiö on kasvanut Haavistoa suuremmaksi, sillä valtavirran politiikkaan on jälleen saatu idealismin siemen. 

Näin maailma muuttuu. Äänestäkää.