Ylös fasismista

Tatu Ahponen kirjoitti hyvän kolumnin, tai blogin, mitä näitä nyt on. Hän pohti siinä omaa poliittista polkuaan – hänen kohdallaan oikealta vasemmalle. Otsikkona oli "Ylös liberalismista" ja se oli tavallansa alkujaan vastine erääseen toiseen kirjoitukseen. Ahposen kirjoitus täällä, se kannattaa lukea ennen omaani.

***

Itsehän en koskaan ole ollut erityisen oikealla, ellei yhtä kokoomusnuorten saunailtaa lasketa.

Sen sijaan olen ollut ihmisoikeusihminen suurin piirtein siitä asti, kun luin 1984:n ja kuuntelin Pelleä. Ja taustasta voi sanoa senkin, etten pidä kotona ja vaikkapa partiossa oppimiani reiluuden ihanteita ollenkaan merkityksettöminä myöhemmän poliittisen kasvun kannalta. 

Vihreitähän siinä sitten äänestin ensimmäiset viisitoista vuotta. Vasemmistolaistuin varmaankin pikku hiljaa 1990-luvun lamapolitiikan ja sitä seuranneen markkinapaatoksen myötä, mutta en minä sitä vielä silloin niin osannut jäsentää. Orastavasti vain häiritsi se kumma ristiriita, että vaikka kaikkien sanottiin olevan yhtä suurta keskiluokkaa ja luokka-ajattelun vanhanaikaista, niin jostain syystä tuloerot kasvoivat, työelämä epävarmistui ja asioista määräsivät, kuten lakeijan varmuudella julistettiin, "markkinavoimat".

Vasta väitöskirjan teon myötä, 2000-luvun vaihteessa, jouduin kunnolla ajattelemaan sitä, mitä kapitalismi – koko tuota käsitettä tuskin kuuli 1990-luvulla, vaikka olimme keskellä sitä – on ja miten se yhteiskunnassa ja ihmisten elämässä vaikuttaa. 

Ja kyllä, minäkin tutustuin siihen, mitä Marx kirjoitti, sen sijaan että olisin vain uskonut sen, mitä hänestä puhuttiin. Vaikkei minustakaan dogmaattista lukijaa hänelle tullut. Luin paljon muutakin, myös Ahposen mainitsemaa Norbergia, jota lukiessani kylläkin näin jo retoriikan läpi, opiskelujen ansiosta. Tai ehkä olin grillikioskilla, varastolla ja hautuumaalla kesä- ja keikkatöissä ollessani oppinut katsomaan asioita jossain määrin myös sieltä päin.

Aloin ajatella, että kapitalismi ja liberalismi sen ideologisena perusteluna eivät lunasta niitä vapauden lupauksia, mitä ne antavat. 

Ja kas, näin olinkin keskellä sellaisia kysymyksenasetteluja, jotka vaivasivat paitsi minua ja uusliberalistisen käänteen jälkeistä nykyaikaa – sikäli kuin se osasi katsoa itseään – myös esimerkiksi 1900-luvun alun suomalaista työväkeä ja osin sivistyneistöäkin (ajattelen vaikkapa Arvid Järnefeltiä, jonka Maa kuuluu kaikille! teki minuun vaikutuksen jo kirjallisuuden perusopinnoissa). Sattumalta ajauduin sitten väitöskirjan jälkeen vuoden 1905 suurlakkoa ja sen jälkeisiä tunnelmia tutkineeseen projektiin. Pääsin eläytymään sen ajan ihmisiin, niin työväkeen kuin nuorsuomalaiseen Eino Leinoon, ja heidän ihailtavaan kykyynsä kuvitella toisenlaista tulevaisuutta. Ja heidän pettymyksiinsä. 

Tänään menen sitten nukkumaan tässä ajassa, 2010- ja 1930-luvulla. Liberalismi kapitalismin ideologisena perusteluna on vanhentumassa. Uusliberalismi söi sen ja tuotti tilalle jotain, missä paradoksaalisesti yhdistyvät kapitalismin välineellinen arvomaailma ja sen nationalistinen vastareaktio. Se tuotti nykyaikaisen fasismin. Ja tästä on pitkä matka ylös, sillä emme ole edes pohjalla vielä.

***

Tuommoiseen pessimistisen oloiseen, joskin piiloisen dialektiseen huipentumaan olisi dramaattista lopettaa. Mutta palaan alleviivaavan toiston uhallakin alkuun: olen ihmisoikeusihminen. Ja siksi käytännössä vasemmalla.

Mikael Jungner, leipäjonojen jeesus

Vastine Jungnerin päivitykseen https://www.facebook.com/mikael.jungner/posts/10155150981937089?pnref=story

Päivitys kuului näin:

"Mikael Jungner8 hrs · Muutama havainto leipäjonoista.
1. On arvokasta että leipäjonoja on. Maailma ilman leipäjonoja olisi ankeampi. Enkä nyt tarkoita köyhyyttä joka ajaa jonoihin vaan sitä leipäjonoa epäkaupallisena vaihtoehtona saada ravintoa.
2. Sellaista julkishallinnollista systeemiä, joka ottaisi huomioon kaikki inhimillisen elämän vivahteet, ei ole. Siksi on tärkeää, että leipäjonot antavat valinnanvaraa niille, joille systeemi ei sitä tarjoa.
3. Leipäjonossa ei ole itsessään mitään hävettävää. Sitä tekee hävettäväksi se porukka, joka säälii ja voivottelee jonottajia.
4. Kauhistelemalla leipäjonoja tulee samalla luoneeksi juuri sitä ilmapiiriä, joka saattaa saada jonottajan kokemaan arvottomuutta.
5. Poliittinen jeesustelu leipäjonoista on käytännössä oman kannatuksen nostamista leipää jonottavien omanarvontunnon kustannuksella. Tuota tehdään toki vahingossa ja vilpittömin mielin, mutta väärin se silti on.
6. Leipäjonoja tulisi edistää, niiden kautta avun saaminen normalisoida sosiaalisesti ja leipäjonoja pyörittäviä vapaaehtoisia ylistää heidän konkreettisesta pyyteettömyydestä.
7. Leipäjono on ekologisesti kestävä tapa korjata kaupallisessa logistiikassa olevaa tehottomuutta. Syöty leipä on maapallolle arvokkaampi kuin pois heitetty leipä, olkoon tuo leipä hankittu ostamalla tai jonottamalla.
8. Yksi mutkaton tapa tehdä hyvää on pysähtyä leipäjonoon ja kätellä siellä jonottavia sekä rohkeudesta murtaa teollisen ajan päiväysvanhoja mielikuvia että konkreettisesta maapallon pelastamisesta.
9. Leipäjono ei ole kirosana tai merkki yhteisön epäonnistumisesta. Leipäjono on toimiva sosiaalinen innovaatio ja merkki yhteisöllisestä empatiasta."

Vastine kuuluu näin, kohta kohdalta:

"1. On arvokasta että leipäjonoja on. Maailma ilman leipäjonoja olisi ankeampi. Enkä nyt tarkoita köyhyyttä joka ajaa jonoihin vaan sitä leipäjonoa epäkaupallisena vaihtoehtona saada ravintoa."

- Leipäjono ei ole "vaihtoehto", vaan köyhän pakko. Noin voi sanansa asetella vain hyväosainen, ylempiluokkainen, joka ei ymmärrä, millaisesta yhteiskunnallisesta epäkohdasta on kysymys.

"2. Sellaista julkishallinnollista systeemiä, joka ottaisi huomioon kaikki inhimillisen elämän vivahteet, ei ole. Siksi on tärkeää, että leipäjonot antavat valinnanvaraa niille, joille systeemi ei sitä tarjoa."

- On pelkästään myötähäpeää herättävää ja sydämetöntä, että puhut leipäjonoista "valinnanvarana".
- Entä millainen leipäjonojen olemassaolon puolustus on olevinaan tämä vastakkainasettelu, että joko "kaikki inhimillisen elämän vivahteet huomioon ottava systeemi" tai leipäjonot? Ihanko totta on kyse valinnastamme näiden ääripäiden välillä – joko taivas tai leipäjonot? 

"3. Leipäjonossa ei ole itsessään mitään hävettävää. Sitä tekee hävettäväksi se porukka, joka säälii ja voivottelee jonottajia."

- Etkö osaa asettua yhtään metatasolle? Leipäjonojen olemassaolo on häpeä, ja hävettävää on se porukka, joka ei reagoi niiden olemassaoloon, sekä sellainen porukka, joka käsittää niiden kritiikin – outoa kyllä – jonottajiin kohdistuvaksi "voivotteluksi". Sinä olet ensimmäinen näkemäni tuota jälkimmäistä laatua.

"4. Kauhistelemalla leipäjonoja tulee samalla luoneeksi juuri sitä ilmapiiriä, joka saattaa saada jonottajan kokemaan arvottomuutta."

- Öö, ei. Leipäjonojen kritiikissä kyse ei ole siitä, vaan solidaarisuudesta, eikä arvottomuuden kokemus leipäjonojen kritiikistä johdu. (Luoko mielestäsi esim. keskitysleirien kritiikki uhrien arvottomuutta?)

"5. Poliittinen jeesustelu leipäjonoista on käytännössä oman kannatuksen nostamista leipää jonottavien omanarvontunnon kustannuksella. Tuota tehdään toki vahingossa ja vilpittömin mielin, mutta väärin se silti on."

- Määrittele "jeesustelu leipää jonottavien omanarvontunnon kustannuksella". Tarkoittaisikohan se esim. sitä, että kääntää leipäjonoja tuottavan systeemin kritiikin moralisoinniksi siitä, että jotkut kritisoivat tuota systeemiä? Kumpi loukkaa leipäjonossa seisovia enemmän, tuon systeemin kritiikki vai sinun ylemmälle moraaliselle tasolle asettumisesi (ts. jeesustelusi) tässä statuksessa? Arvaatko mitenkään?
- Lisäksi, tässä esität, että leipäjonojen kritiikki on poliittista omaneduntavoittelua ja leipäjonoihin joutuneiden vähättelyä. Saanko kysyä, millaista poliittista toivoa tarjoat heille leipäjonoista pois pääsemiseksi, jos leipäjonojen arvostelu on tällä lailla tuomittavissa?

"6. Leipäjonoja tulisi edistää, niiden kautta avun saaminen normalisoida sosiaalisesti ja leipäjonoja pyörittäviä vapaaehtoisia ylistää heidän konkreettisesta pyyteettömyydestä."

- Näin tehdään, mutta ei niillä perusteilla, mitä muissa kohdissasi esität.

"7. Leipäjono on ekologisesti kestävä tapa korjata kaupallisessa logistiikassa olevaa tehottomuutta. Syöty leipä on maapallolle arvokkaampi kuin pois heitetty leipä, olkoon tuo leipä hankittu ostamalla tai jonottamalla."

- Tämä on sinänsä varmaan totta. Mutta millainen olisi vielä kestävämpi ja paljon vähemmän nöyryyttävä tapa? Ajattelitko tyytyä ihmisiä nöyryyttävän käytännön ylistykseen, koska onhan se mielestäsi vihreää?

"8. Yksi mutkaton tapa tehdä hyvää on pysähtyä leipäjonoon ja kätellä siellä jonottavia sekä rohkeudesta murtaa teollisen ajan päiväysvanhoja mielikuvia että konkreettisesta maapallon pelastamisesta"

- Ei jumalauta. Mene jakamaan sitä leipää, äläkä jeesustele korottamalla omia läpipoliittisia tilannekatsauksiasi moraalisiksi hyveiksi. Tajuatko, miten ylhäältä päin katsovaa tuo on? Ilmeisesti et. Oletko yrittänyt kätellä leipäjonossa seisovia näillä sanoilla? Kokeilepa. Vastine saattaa yllättää.

"9. Leipäjono ei ole kirosana tai merkki yhteisön epäonnistumisesta. Leipäjono on toimiva sosiaalinen innovaatio ja merkki yhteisöllisestä empatiasta."

- Ei yhteisön epäonnistumisesta, mutta yhteiskunnan kyllä. Poliitikkojen tehtävä on muuttaa ennen muuta jälkimmäistä. Jos poliitikko luopuu muuttamasta yhteiskuntaa sellaiseksi, että siinä ei olisi leipäjonoja, se on merkki hänen empatianpuutteestaan, poliittisesta epäonnistumisestaan ja innovaatiokyvyttömyydestään.



---

Edit: Otin tämän talteen blogiin, koska ennakoin Jungnerin blokkaavan allekirjoittaneen. Näin keskustelun jatkossa kävikin. Merkittäköön muistiin, miksi: Jungner ivasi erään Hillin puhuvan kuin Trump ja syytti tämän keksivän asioita omasta päästään, kun tämä kritisoi yhteiskuntaa kansan köyhdyttämisestä ja leipäjonoihin pakottamisesta. Kysyin, voisiko Jungner tarkentaa, mitä Hilli keksii päästään eli mikä ei pidä paikkaansa. Kertasin Jungnerille Tilastokeskuksen tietoja, jotka osoittavat tuloerojen palanneen 1970-luvun alun tasolle, köyhissä perheissä asuvien lasten osuuden ikäisistään yli kaksinkertaistuneen ja sen, että Suomessa on liki miljoona köyhää, joukossa lisääntynyttä pitkäaikaisköyhyyttä. Sanoin Hillin olevan täten oikeassa ja hänen väärässä. Tämä oli liikaa, olen blokissa, monien muiden Jungnerin vaihtoehtoisia faktoja korjanneiden tavoin.

Työn tarjonnan politiikalla luokkayhteiskunnan sementoimiseen – ja poliisivaltioon?

Alla hieman asiaa sekä hallitusohjelman työvoimapolitiikasta ja siihen liittyvistä asioista sekä – sattumaako? – eräästä poliisien valtaa lisäävästä muutoksesta.

I Työn tarjonnan politiikalla kohti luokkayhteiskunnan sementoimista

1) Yleislähtökohtana sopii huomata, että hallitus toteuttaa nyt tosissaan ns. työn tarjonnan politiikkaa, joka on ollut uusliberalistinen opinkappale iät ja ajat. Kapitalismin kriisi- ja taantumakausiin siis reagoidaan kysynnän vahvistamisen (keynesiläinen elvytys) sijaan puskemalla työvoimaa työmarkkinoille ja heikentämällä työvoiman työehtoja sekä mahdollisuuksia olla vastaanottamatta mitä tahansa työtä. Vastaavasti pääomaa lellitään.

2) Hallitusohjelman mukaan työmarkkinoille pusketaan väkeä muun muassa niin, että koulutusta lyhennetään (esim. enemmän kandeja maistereiden sijaan), jolloin nuoret tulevat aikaisemmin työmarkkinoille. Opintotukea leikataan kaikkinensa viidenneksellä(!), minkä tarkoitus on niin ikään nopeuttaa opintoja; käytännössä käy tosin myös niin, että opiskelijat tekevät enemmän töitä opintojensa aikana (tarkoittamaton seuraus sikäli, että se pidentää etenkin maistereiden valmistumisaikoja, mutta näin tulee käymään). Toista päätä ajatellen eläkeikäähän on jo pidennetty ja pidennettäneen lisää, jolloin työpaikkojen vapautuminen eläköitymisen kautta vähenee. 

3) Samalla hallitus haluaa pidentää työaikoja, jolloin rekrytointitarve pienenee. Samoin käy, kun vuorotteluvapaat poistetaan. Lisäksi julkisia palveluja leikataan ja digitalisoidaan. Seuraus: lisää työttömiä. (Näitä huomioita esitti Päivi Tyni eräässä Usarin kommentissa, http://www.uusisuomi.fi/comment/648187#comment-648187.) 

Tässä yhdistelmässähän (2+3) ei ole mitään järkeä – paitsi jos uskoo sokeasti, että ihmisten puskeminen tarjolla olevaksi työvoimaksi räjäyttää myös työvoiman kysynnän työnantajien taholta. Hallitusohjelmassa on tehty puhtaan ideologinen valinta. 

4) Lisäksi hallitus "valmistelee 15.10.2015 mennessä vuoropuhelussa työelämän osapuolten kanssa työttömyysturvan uudistuksen, sisältäen työn vastaanottovelvoitteen tiukentumisen sekä velvoitteen osallistua aktivointitoimenpiteisiin".

Päivi Tyni kysyi Usarissa, "miten työn vastaanottovelvoitetta voidaan tiukentaa, kun jo nyt seurauksena on karenssi ja toimeentulotuen leikkaaminen? Aktivointitoimenpiteisiin varmaan pannaan kohta kaikki työttömät. Syntyy kahdet työmarkkinat: palkansaajat ja 9 €/pv orjat. Kannattaisi jo nyt palkansaajienkin miettiä, miten oma asema säilyy, kun tarjolla on pilvin pimein koulutettuja orjia." – Tästäkö se järki työvoimaksi puskemis -politiikkaan kenties syntyy?

Sakari Timonen jatkaa blogissaan ( http://sakutimonen.com/…/palkatonta-tyota-osallistavaa-sos…/ ) samoja huomioita (sekä ennenkin esittämiään huomiota "osallistavasta sosiaaliturvasta"). Lukekaa. Sakari päättää:

Sosiaaliturvan eteen on siis tehtävä töitä ja palkattoman työn vastaanottovelvollisuutta tehostetaan sanktioilla. Työttömän tulot ja ostovoima eivät kasva yhtään, mutta ainakin tilastot kaunistuvat.
   Kuntouttavasta työtoiminnasta syntyneen keskustelun seurauksena lakia muutettiin viime syksynä siten, että työtoimintapäivien enimmäismäärä viikossa vähennettiin viidestä neljään. Lain oli tarkoitus tulla voimaan tänä kesänä. Uusi hallitus aikoo kuitenkin poistaa tämän lakimuutoksen jo ennen kuin se on edes tullut voimaan: [ote hallitusohjelmasta]
   Näin varmistetaan, että palkatta voidaan jatkossakin teettää töitä viitenä päivänä viikossa jopa kahdeksan tuntia päivässä.
   Nyt kuntien vakituisten työntekijöiden olisi syytä huolestua tosissaan oman työpaikkansa puolesta. Miksi ihmeessä kunta maksaisi kenellekään palkkaa, kun saatavilla on kokonainen työttömien armeija eri alojen ammattilaisia tekemään työt palkatta? Kuntien menot pienenevät täsmälleen samassa suhteessa kuin työttömyystilastot kaunistuvat.

Tiiivistäen, meillä sementoidaan nyt luokkayhteiskuntaa työmarkkinoiden kautta – kaikkia muita hallitusohjelman samaa tarkoittavia kohtia kuten sosiaaliturvan heikennyksiä ja indeksien jäädytyksiä tässä edes tarkemmin esiin nostamatta! Jo vuonna 2007 Tilastokeskus totesi, että tuloerot olivat palanneet 1970-luvun alun tasolle. Nyt ollaan menossa kohti 1960- ja 1950-lukua.

Ja samaan aikaan meille tehdään poliisivaltiota. Uusliberalismissa kurjistumista paikataan kurilla.

II Kohti poliisivaltiota?

Kaiken muun paskan keskellä eräs potentiaalisesti iso asia nimittäin on mennä vähällä huomiolla, vaikka sen myötä Suomi ottaa askeleen oikeusvaltiosta kohti poliisivaltiota. (Tämäkin jatkokommenttina Timosen blogiin, hänen toiseen tämänpäiväiseensä: http://sakutimonen.com/2015/05/poliisi-tuomarina/ ) 

1) Ensinnäkin, kuten Timonen tiivistää, nykyisin "rangaistusmääräysmenettelyllä voidaan hoitaa ne rikokset, joiden rangaistusmaksimi on enintään 6 kuukautta vankeutta. Nyt rangaistusasteikkoa ollaan laajentamassa kahteen vuoteen." Poliisille annetaan siis lisää tuomarin valtuuksia sakkoasioissa.

2) Toiseksi, samaan aikaan oikeudenkäyntikuluissa "säästetään rangaistusmääräysmenettelyn laajentamisen lisäksi myös korottamalla tuomioistuinmaksuja. Näin varmistetaan se, että entistä harvempi uskaltaa kustannusten pelossa viedä asiansa oikeuden käsiteltäväksi." Kaikista vähiten varaa tällaiseen uskaliaisuuteen on tietenkin eri sortin köyhillä. 

Tuomiovaltaa siis sotketaan poliisin järjestyksenpitovaltaan, ja päätösten oikeudenmukaisuuden varmistamisesta lakiteitse tulee hyvin toimeentulevien etuoikeus.

Timonen huomauttaa, että tuomiovallan siirtäminen poliisille on vastoin perustuslakia, "mutta se keskustelu käytiin jo vuonna 1993, jolloin rangaistusmääräysmenettely otettiin käyttöön. Laki säädettiin silloisen Valtiopäiväjärjestyksen 67 § edellyttämässä vaikeutetussa säätämisjärjestyksessä, joten periaate on hyväksytty kauan sitten." Periaate siis kyllä, mutta muualla on kuitenkin huomautettu, että koska rangaistusmääräysmenettelylaissa lukee suoraan lakitekstissä, että se koskee vain rikoksia, joiden rangaistusmaksimi on 6 kk, ja koska kohta säädettiin perustuslain säätämisjärjestyksessä, niin tuon 6 kk -kohdan muuttaminen 2 vuodeksi vaatisi tietenkin saman vaikeutetun säätämisjärjestyksen. Mutta ilmeisesti muutos kohti poliisivaltiota tapahtuu nyt sitten hissun kissun ja perustuslaki sikseen? 

Vai meinaako hallitus saada tämän taakse vaikeutetun lainsäätämisjärjestyksen mukaisen 2/3 (tai 5/6?) määräenemmistön eduskunnassa? 2/3 on 132,3 edustajaa. Vasemmistolla ja vihreillä on 61 edustajaa, joten koska KD:lle tämä tietysti käy, vaa'ankieliasemassa varmaankin olisi RKP. Sikäli kuin nyt demareistakaan voi asiassa varma olla.

Enbuske & Linnanahde kiihottamassa kansanryhmää vastaan?

Torstaina 19.3. MTV3-kanavan ohjelmatietona levisi internetin tv-oppaissa ohjelmatieto "Enbuske & Linnanahde Crew – Miksi somali raiskaa?". Kokonaisuudessaan tällainen:  

Enbuske & Linnanahde Crew

Miksi somali raiskaa? Sekasorron keskeltä valtiovarainministeri Antti Rinne - Suomi, koko maailman Talvivaara? Jääkiekkolegenda Timo Jutila. Kaikkien aikojen taikashow ja Egotrippi laulaa.

Kyseinen ohjelmatieto, sen ensimmäisenä painottuva kohta "Miksi somali raiskaa?", esittää somalit raiskaajina. Kysymystä ei esitetä edes vihjailevassa muodossa, vaan otetaan suoraan lähtöoletukseksi, että "somalista" voidaan puhua henkilönä, jonka määräävä piirre on se, että hän raiskaa.

Näin ei pitäisi tehdä. Miksi ei?



I: Somali ei raiskaa, vaan vuositasolla puhutaan korkeintaan hieman alle tai yli promillesta


Optulan tutkimuksen mukaan afrikkalaisperäisillä maahanmuuttajilla, heidän muassaan somaleilla, on raiskauksista epäiltyjen tilastossa yliedustus, joka ei selity yksin ikärakenteeseen tai sosioekonomiseen luokka-asemaan liittyvillä tekijöillä. Mutta kuten Optula muun muassa varoittaa, tilastot eivät ota piilorikollisuutta huomioon – ja suoria kulttuurisia selittäjiä etnisten ryhmien osalta on varottava vetämästä (ks. linkatussa s. 104–105). 

Enbusken & Linnanahteen ohjelmatiedossa raiskaaminen kuitenkin yleistetään somalien piirteeksi, vaikka vain pienenpieni osa somalimaahanmuuttajista on tuomittu raiskauksesta. Tässä Tilastokeskuksen lukuja (kiitokset Make Kähköselle ja Jussi Saarelmalle). Ensinnä koonta vuosilta 2009–2013. Epäillyt seksuaalirikokset, Somalian kansalaisten osuus punaisella (sinisellä Suomen kansalaisten Suomessa tekemät):

Ja tässä vuosittaiset luvut Suomessa asuvien Somalian kansalaisten saamista raiskaustuomioista 2009–2013: 0, 4, 2, 5, 2 (kunakin vuonna annetut tuomiot; itse rikokset ovat voineet tapahtua esim. edellisenä vuonna).

Vertailun vuoksi somaliyhteisön koko Suomessa vuonna 2013 (Somaliassa syntyneet, Somalian kansalaisuuden omaavat, kieltä puhuvat; lähde Wikipedia):

9 618

7 465

15 789

Kun vertailulukuna käytetään keskimmäistä (jota tuomioluvut 0, 4, 2, 5, 2  ymmärtääkseni koskevat), Suomessa asuvista Somalian kansalaisista siis 0–0,067 prosenttia sai vuosittain tuomion raiskauksesta (mukaan lukien rikosnimikkeeltään törkeät). 

Tätä vasten Enbusken & Linnanahteen kysymys "Miksi somali raiskaa?" on suurin piirtein yhtä järkevä kuin "Miksi toimittaja raiskaa?", mikäli otaksumme, että toimittajataustaisten vuosittainen todennäköisyys raiskata ja saada siitä tuomio on luokkaa 0–0,067 prosenttia.

Lukuja toki kasvattavat ryhmän toisen puolikkaan eli somalitaustaisten mutta ei Somalian kansalaisten mahdolliset vuosittaiset tuomiot (somalialaisista maahanmuuttajista Suomen kansalaisuuden on saanut noin kolmannes). Mutta silloinkin puhutaan edelleen vain promilleista – jos pidämme todennäköisenä, että määrä on vastaava kuin Somalian kansalaisia koskien, yhteensä korkeintaan hieman yli yhdestä promillesta. Tämä näyttää ymmärtääkseni todennäköiseltä linkatun Optulan tutkimuksen valossa, vaikka siinä ei puhuta määristä vaan suhdeluvuista. (Lisäksi tutkimuksessa todetaan, että yleensä ottaen raiskausrikosepäillyistä vain 1 % on toisen polven maahanmuuttajia.)




II: Suhdeluku kuulostaa suurelta, mutta ei määritä ryhmää eikä yksilöä

Julkisuudessa on viime viikkoina puhuttu suhdeluvuista, ennen muuta "13-kertaisuudesta", viitaten aiemmin linkkaamaani Optulan tutkimukseen. Suhdeluvut tuottavat yliedustusta jo vähäisilläkin tapauksilla, kuten Jori Eskolin blogissaan tiivistää. "Jos [...] oletamme vaikka, että 5.000.000:sta suomalaisesta 300 syyllistyy raiskaamiseen, vastaavaan suhdelukuun pääsee jokin erikseen määrittelemätön  15.000:nnen ihmisryhmä sillä, että yksi (1kpl) kyseisestä ryhmästä raiskaa. Alle 15.000:nnen populaatiot ovat siis jo pelkän yhden mahdollisen raiskaajan vuoksi 'yliedustettuina' ja siten 'maahanmuuttokriittisessä' narratiivissa vioittuneita ja heidät pitäisi kuljettaa takaisin kotimaihinsa." 

13-kertaisuuteen riittää tällöin 13. Voiko 13 määrittää 15 000 ihmisen populaatiota? Ei tietenkään. Se 0,09 prosenttia. Eskolinin mukaan on katsottava tosiasiallisia lukuja, ei suhdelukuja, koska muuten syntyy harhaanjohtava vaikutelma – esimerkiksi tyyliin "somali raiskaa". Suhdeluku ei myöskään ole todennäköisyys: kun kohtaat suomalaisen ja somalin, somali ei ole kolmetoista kertaa todennäköisemmin raiskaaja, koska hän ei ole yhtä kuin etninen ryhmänsä vuositasolla – eikä häntä pidä katsella etenkään sen noin promillen edustajana, joka sinä vuonna saattaa syyllistyä raiskaukseen.

Jokainen raiskaus on liikaa, mutta jos raiskauksille ja vastaaville Suomessa oikeasti halutaan tehdä jotain, "Miksi somali raiskaa?" -tyyppisen kysymyksenasettelun ei pitäisi olla – valitettavasta ja törkeästä Tapanilan tapauksesta huolimatta – se, minkä ympärillä keskustelu pyörii. Ja kuten on nähty, kysymys noin asetettuna on harhaanjohtavasti etnistä ryhmää leimaava.

III: Rasistista – ja vastaanottokontekstissaan mahdollisesti kansanryhmää vastaan kiihottamista

Enbusken ja Linnanahteen ohjelman ajatuksena on ehkä vain pohtia yliedustuksen syitä neutraalisti, mutta on todettava, että ohjelmatieto on aseteltu tyypillisen rasistisella tavalla, joko tahallaan tai tahattomasti.  

On toki voitu haluta kikkailla intertekstuaalisesti journalistisilla kliseillä kuten "Miksi Raimo raiskaa", mutta erona on, että Raimo ei ole rasistisesti vainottu vähemmistö. 

Ohjelman esittelytapa on varsin lähellä kiihottamista kansanryhmää vastaan – ellei juridisessa mielessä, vähintään kontekstuaalisessa mielessä. Internet on rasistista lynkkausmielialaa ja somalivihaa täynnä, nyt myös kiitos Enbusken & Linnanahteen, heidän tuotantoyhtiönsä tai MTV3:n. 

Sillä, miten itse ohjelma asiaa käsittelee, ei ole ohjelmatiedon tuomittavuuden kannalta merkitystä. Ohjelmatieto on jo tuottanut vahingon ja jää elämään internet-hakuihin senkin jälkeen, kun ohjelmaa ei ole enää nähtävissä. Virhe on siis tietyssä mielessä peruuttamaton. 

Kriittinen kysymys kohdistuu täten siihen, ovatko ohjelmatiedoista vastuulliset – MTV3 sekä taustalla tuotantoyhtiö Yellow Film tai ohjelman toimittajat itse – vähintäänkin rikkoneet hyvää journalistista tapaa levittäessään rasistisesti muotoiltua ohjelmatietoa. 



IV: Ohjelmatieto rikkoo mitä todennäköisimmin journalistista etiikkaa

Julkisen sanan neuvoston "Journalistin ohjeista" on rikottu nähdäkseni ainakin seuraavia kohtia:

"8. Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen." 
- On levitetty valheellisesti leimaavaa tietoa ja annettu tukea sellaisen kasautumiselle internetiin.

"11. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta." 
- Ohjelmatiedossa esitetään tosiasiana, että somali raiskaa.

"15. Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate." 
- Optulan tutkimusten mukaan somali ei raiskaa, vaan pieni murto-osa somaleista on tuomittu raiskauksesta. Ohjelma ei voi todistaa toisin, koska "somali raiskaa" ei ole totuus vaan tolkuton, jättiläismäinen yleistys; etenkin ns. maahanmuuttokriittisessä kontekstissaan yleistämistä palvelevana ilmaisuna myös selvästi valheellinen yleistys.

"26. Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti." 
- Etnistä ryhmää halvennetaan yleistäen raiskaaminen "somalin" olemukselliseksi piirteeksi, mikä on rasismia ja palvelee ns. maahanmuuttokriittisessä keskustelukontekstissaan myös kiihottamista kansanryhmää vastaan.


Lisäys: JSN antoi MTV:lle langettavan päätöksen 19.8.2015, ks. http://www.jsn.fi/paatokset/5785-mtv-15/

Apuja rasismin vastaiseen argumentointiin

Joidenkin kokemus on, että argumentaatioapua rasistisia ja vääristeleviä maahanmuuttoaiheisia väitteitä vastaan voi olla vaikea löytää netin ollessa pullollaan hommabottien ja muiden väritettyä "tietoa". 

Tässä muutama sivu: tietopankkeja, rationaalista kritiikkiä, säälimättömän faktapohjaisesti argumentoivaa rasistien väitteiden kumoamista, tilastojakin. Alempana myös pedagogisempaa yms. 

Oikeusministerion iso tietopankki syrjinnästä (muustakin kuin rasismista): http://www.yhdenvertaisuus.fi

Ihmisiä muuttoliikkeessä -sivusto (Pakolaisneuvonta ry:n organisoima): http://www.muuttoliikkeessa.fi

Mikael Lönnrothin systemaattiset vastineet "Homman kalvosetille":
http://www.mirule.org/…/D…/Totta-vai-tarua/Homman-kalvosetti

Tutkija Heikki Kerkkäsen blogi: http://hemakerk.blogspot.fi

Todellisuus.orgin tilastokokoelmaa ym. (kaikki ei aivan vasta päivitettyä, mutta monia edelleen hyödyllisiä linkkejä): http://todellisuus.org/index.php?board=11.0

Nettikeskusteluihin, siitä iänikuisesta rikollisuuskysymyksestä:
http://www.optula.om.fi/material/attachments/optula/julkaisut/rikollisuustilanne/rikollisuustilanne2012/esj5ICjJ9/Rikollisuuskehitys.pdf
http://www.optula.om.fi/material/attachments/optula/julkaisut/tutkimuksia-sarja/XZ5bk8f2H/265_Lehti_ym_2014.pdf
http://jorieskolin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/190152-raiskaus-suhdeluku-ja-pohdinnan-teeskentely

Vastapaino jakaa ilmaiseksi "maahanmuuttokritiikkiä", rasismia ja monikulttuurisuutta tarkastelevaa En ole rasisti, mutta -kirjaa:
http://www.vastapaino.fi/vp/ekirjat/en_ole_rasisti.pdf
(kirjan esittely: http://www.vastapaino.fi/vp/index.php… )

Pelastakaa lapset ry:n julkaisema kirjanen rasismista ja siihen puuttumisesta (kannattaa vilkaista): http://pelastakaalapset-fi-bin.directo.fi/…/R-sana%20-kirja…

Ja tässä kaikenlaista rasisminvastaista oppimateriaalia yläkouluihin (perusjuttuja, mutta jos ja kun nekään eivät ole selviä, niin näistä voi olla hyötyä): 

http://www.rauhankasvatus.fi/…/rasisminvastainen-oppimater…/
http://www.maailmankoulu.fi/node/58

Vielä viimeinen sana vaan, sitten menen kanavaan

Jälkisanaksi Savukeidas/Hännikäinen-kirjafarssista

(taustaa: edellinen blogini + sen loppuun lisätyt linkit)

Eräässä keskustelussa kysyttiin siihen tapaan, että miten nyt on, jälkeen kaiken sananvapaus-semantiikan ja molemminpuolisen uhriutumisen. (Onnistuin näyttämään itsekin uhriutuvalta ammatillista mainettani varjellessani, myönnän.) Että pitääkö äärioikeistolaista kirjailijaa siis julkaista vai sensuroida? 

Erittelen vastaukseksi omalta kannaltani seuraavat. Huomautan, että en tietääkseni ole itse koko aikana asettanut kysymystä noin – "pitäisikö" tuli somessa ja blogeissa pyörineeseen keskusteluun Takun kirjoituksesta ja Kansan Uutisten uutisesta, "sensurointi" taas Hännikäisen ja kustantajan syytöksistä. Siksi vastauksenikin on monipolvisempi. 

On sanomattakin selvää, että muilla on vapaus olla kohtien sisällöstä eri mieltä, mutta kenties jaottelu itsessään silloinkin auttaa ymmärtämään eri tulokulmia ja sitä, mistä oikein ollaan eri mieltä, kun ollaan.

1. Onko tarpeellista julkaista? 

Ei. Kuluneita tyhmiä ajatuksia ja huonoja provoja, sikäli kuin tuotantoaan tunnen.

2. Onko eettistä julkaista? 

Ottaen huomioon Hännikäisen toimintakontekstin ja kirjojen roolin siinä, minusta ei. Kultakuumeeseen kommentin antanutta anonyymia "Hännikäisen kriitikkoa" (ei ollut meitsi) mukaillen, TH pyrkii luomaan ajatuksellista taustaa ja koherenssia uusfasistiselle ja sovinistiselle liikehdinnälle. Siis "traditionalistiselle" jne. liikehdinnälle (sarastuslaisten oma määritelmä, itselläni olisi monia muita termejä sille, ks. edellinen blogi). Valkoisena heteronnäköisenä miehenä voin tietysti ohittaa paljon läppänä ja joutavana, mutta heti kun asetun niiden asemaan, joihin TH:n ja hänen strategisten liittoutumiensa projekti poliittisesti konkreettisemmin voi osua ja jo osuukin, minua lakkaa naurattamasta.

3. Onko eettistä julkaista – ajatellen sananvapauden toteutumista? 

Varmaan, jos sananvapaus siis irrotetaan muista valistuksen projektin ajamista asioista omaksi arvokseen, kuten tavataan tehdä sekä perustellusti ja välttämättömästi (kansalais- ja ihmisoikeuksien takaamiseksi) että ei-perustellusti (julkisuudessa sekä etenkin perussuomalaisesssa Suomessa tätä yhtä arvoa saatetaan jossain määrin fetissoida muistamatta sitä, että sananvapaudelle on joitakin rajoituksia sen takaamiseksi, että se ei loukkaa muita perusoikeuksia). 

Tosin TH:n periaatteellisen sananvapauden toteutumiseksi riittäisi hyvin sekin, jos vaikkapa joku fasistien yhdistys julkaisisi hänen kirjoituksiaan. Savukeidas voisi tehdä silläkin vaivalla jotain muuta ja olla lainaamatta Hännikäisen projektille arvovaltaansa, mutta Savukeitaan päätöksethän ovat Savukeitaan eivätkä minun asiani (minkä olen sanonut aivan tarpeeksi selvästi, tai niin luulisi, kustantaja Hytöselle asiasta kysyessäni).

4. Pitääkö Hännikäistä julkaista? 

Hankalampi kysymys, vrt. kaksi edellistä ja seuraava. Savukeidas painottaa toisin kuin itse painottaisin.

5. Pitääkö nimenomaan Hännikäistä julkaista (kirjamuodossa, kustannustalojen toimesta)? 

Ei, ei hänellä sinänsä ole mitään erioikeutta tulla julkaistuksi. Kirjailija itse kokee ansaitsevansa tulla julkaistuksi, mihin tarpeeseen pystyn hyvin eläytymään – mutta niin kokevat monet muutkin, eivätkä silti tule. Sananvapauden toteutuminen itsessään ei nykymaailmassa edellytä oikeutta tulla julkaistuksi tunnetulta kustantajalta. (Sananvapautta on myös se, että kirjoittelen tähän ja TH omaan blogiinsa, vaikkakaan se ei ole Hännikäisen kannalta "optimaalista sananvapautta", hänen itse keksimäänsä ja asioita sotkevaa termiä käyttääkseni. Optimaalista sananvapautta ei ole monella muullakaan, ei esimerkiksi monilla kirjailijoiksi haluavilla tai sellaisina pysymään pyrkivillä.)

6. Saako Hännikäistä julkaista? 

Totta kai.

7. Pitäisikö Hännikäistä sensuroida? 

Sisältöjä ei pidä missään nimessä sensuroida eikä kirjojen julkaisemista kieltää. Lait, kritiikki ja vaikeneminen pitävät huolen esitettyjen ajatusten arvon ja oikeellisuuden mittaamisesta siinä määrin kuin on tarpeen. (Siihen on uskottava. Poliittista kehitystä, joka saattaisi kohottaa niitä arvoon arvaamattomaan näiden käytäntöjen yläpuolelle, ei onneksi tule laajassa mitassa tapahtumaan.)

8. Pitääkö Hännikäisen kirjoja ostaa? 
Kulutuspäätökset ovat viime kädessä kuluttajan vallassa, siinä missä kustannuspäätökset kustantajan vallassa. Saa, ei täydy. Jotkut ovat sanoneet ryhtyneensä kustantamokohtaiseen kuluttajaboikottiin, mikä on ihan sivistynyt (ja sananvapaa) tapa ilmaista eettistä tai poliittista erimielisyyttään, vaikkakin siitä huono, että voi osua pienen tekijärojaltin osalta myös sivullisiin kirjailijoihin. Takussa joku rahaton lohkaisi menevänsä kustantamokohtaiseen varastamisboikottiin, mistä respect kunniaa hänelle.

9. Pitääkö Hännikäisen kirjoista puhua? 

Kukin valitsee itse. Omalla kohdallani viittaan kohtiin yksi ja kaksi. Siitä muuten olemme Hännikäisen kanssa samaa mieltä, että on täysin kunniallinen vaihtoehto pyrkiä vaikenemaan hänen teoksensa kuoliaaksi. Niiden tarkempaan arvostelemiseen voi kenties olla joskus pakko ryhtyä, mutta toistaiseksi se olisi lähinnä performatiivi, joka tuottaisi niille tärkeyden auraa. Tämä kirjafarssi, jonka vireillä pitämisestä olen valitettavasti itsekin osin vastuussa ryhdyttyäni vastaamaan herjaaviin syytöksiin, on tuottanut sitä jo aivan liiaksi ja palvelee sikäli ennen muuta Hännikäisen agendaa päätyessään radio-ohjelmien ja lehtijuttujen puffimateriaaliksi.

Sanan- ja julkaisuvapauden käyttötavan kritiikki ei ole sanan- ja julkaisuvapauden kieltämistä

Vastine väitteisiin roolistani Savukeidas/Hännikäinen-keskustelussa 

Kirjailija, suomentaja, toimittaja, ”hevosenkyrpä”-performanssi Timo Hännikäinen levittää blogissaan vääristelyä ja suoranaisia valheita roolistani keskustelussa, joka koskee Savukeidasta hänen julkaisijanaan. Hännikäinen reagoi mm. Olli Löytyn päivitykseen ja siinä käytyyn keskusteluun (https://www.facebook.com/olli.loytty/posts/344504052341073). Hännikäinen vääntää Löytyn harkitusti ja  omakohtaisesti kustannusmaailmaa pohdiskelevan päivityksen tarkoitushakuisesti ja halpamaisesti sijoiltaan, jotta voisi näyttää Löytyn ja sitten minut sananvapauden "vihollisena".

Vastineeni on pitkä, enkä oikeastaan oleta asian ketään hirveästi kiinnostavan. Mutta koska internetissä julkaistut vääristelyt pysyvät siellä, on hyvä, että myös vääristelyn oikaisu on internetissä saatavilla. Asian yleisemmästä puolesta kiinnostunut voi harpata suoraan loppulukuun. 

***

Tuossa Löytyn julkisessa päivityksessä käydyssä keskustelussa totesin itse mm. näin: ”Hännikäisellä on sananvapaus, vaikka Savukeidas ei häntä julkaisemalla osallistuisi uusfasistisen (ynnä sovinistisen) liikkeen rakentamiseen. Kysehän on nyt siitä, että monet arvostavat Savukeitaan toimintaa muuten, mutta he eivät näe mitään hyviä perusteluita sille, miksi sen pitää kannatella Hännikäisen poliittista projektia. Jos kustantaja kokee asiaa koskevat mielenilmaukset 'painostuksena', niin noh, mitenkäs luulette rasismin ja seksismin kohteeksi joutuvien kokevan Hännikäisen ja hänen aateveljiensä toiminnan?”

Hännikäinen esittää niin Ollin kuin minut – ehkä etenkin minut, koska minusta hän ottaa vauhtia Matti Rossiin ja 1970-luvulle – stalinistisen sensuurin ja totalitarismin edustajana, kertakaikkiaan sananvapauden vihollisena, jota vastaan pitäisi taistella ”vapauden” nimissä (ja levittää hänen blogikirjoitustaan laajalti, kuten hän pyytää itseään ja tulevaa kirjaansa samalla mainostaakseen). Samalla Hännikäinen nimeää minut (muodikkain termein, perusteena näemmä vain se, että kritisoin hänen edustamiaan tahoja) ”äärivasemmistolaiseksi kirjallisuudentutkijaksi” ja sanoo minun ”aiemminkin eri yhteyksissä” ilmaisseen olevani hänen kirjansa julkaisemista vastaan. 

Tuota noin. Hännikäinen ilmeisesti sekoittaa tähän minun Sarastus-verkkolehteen (ja häneen sen aktiivina) kohdistamani kritiikin ymmärtäen sen yritykseksi estää hänen sananvapauttaan tai Savukeitaan julkaisuvapautta. Olen vuosien varrella muutamaan otteeseen kritisoinut uusfasistista Sarastus-lehteä (joka sopii varsin hyvin Tarmo Kunnaan Fasismin lumous -teoksen määritelmiin fasismista ja sen osittaisesta muuntuvuudesta kontekstin mukaan). Kokoan tätä kritiikkiä ehkä myöhemmin erilliseksi blogiksi, jos ennätän; se koostuu toistaiseksi lähinnä Facebook-päivityksistä. 

Näissä yhteyksissä en kuitenkaan ole ottanut puheeksi Savukeitaan roolia enkä muistaakseni edes reagoinut siihen, mikäli muut ovat niin tehneet (ja muistelen että muut ovat tehneet näin tasan kerran). 

Savukeitaan rooliin Hännikäisen aatteellis-poliittisen projektin taustatukijana olen, parhaan muistini mukaan, viitannut Facebookissa tai missään julkisemmassa nettikeskustelussa ”aiemmin” vain yhden (1) kerran eli jakaessani osin yhtyvin ja osin etäisyyttä ottavin saatesanoin Takku.netissä julkaistun kirjoituksen aiheesta. Kyseessä oli "kavereille" rajattu päivitys.

Löytyn päivityksen kommenttiketjussa, joka oli siis toinen (tai tiukemmin ottaen ensimmäinen) julkinen kerta, kun olen Savukeitaan julkaisupolitiikan perusteita ihmetellyt, Hännikäinen väittää minun vaativan ennakko- ja itsesensuuria. Hän lainaa valikoivasti keskusteluani toisen kommentoijan (EP) kanssa. Raskauttavimman todisteen esittääkseen hän tulkitsee käyttämäni ilmaisun ”uskon mieluummin ennaltaehkäisyyn” täysin suhteellisuudentajuttomasti, niin kuin se olisi tuenilmaisu valtiolliselle tai jonkin sortin suomettuneelle tai peräti totalitaristiselle sensuurille. 

Kyseessä oli kuitenkin vastaus siihen, että EP oli edellisessä puheenvuorossaan sitä mieltä, että hän kustantaisi vaikka mitä mielestään väärässä olevaa tahoa, jos teksti olisi hänen mielestään hyvin kirjoitettu. Näin EP mielellään auttaisi teosta ja tekijää pääsemään julkisuuteen ja julkiseen keskusteluun. Minä vastasin (ja totesin osin jo edellisessä kommentissa) yrittäneeni keskustella tähän ikään tarpeeksi fasistien, sovinistien ja rasistien kanssa ja olevani kokemukseni perusteella sitä mieltä, että toivon meidän joutuvan ”vuoropuhelemaan” mahdollisimman vähän minkään ihmisarvoa polkevan liikehdinnän kanssa. 

Nimenomaan tässä mielessä siis sanoin uskovani ”mieluummin ennaltaehkäisyyn” – kuin siihen EP:n esittämään malliin, että ensin synnytetään ei-toivottavasta liikehdinnästä voimakkaampaa ja sitten vasta yritetään vastustaa sitä. Jälkimmäisessä strategiassa – vahvistetaan esim. fasistis-sovinistis-rasistista liikehdintää, jotta sitten voidaan keskustella sen kanssa – ei ole yksinkertaisesti mitään järkeä, paitsi nyt sitten ehkä EP:n ja kenties muiden Hännikäistä tukevien mielestä.

***

Missä muissa yhteyksissä olen kysellyt Hännikäisen kustantamisen mielekkyyden perään, kun Hännikäisen mukaan niitä ”aiempia” yhteyksiä oli niin monia ja minun mukaani tuossa vain yksi ja sekin kavereille rajattu? No, kuten Löytyn ketjussa totean, yksityisviesteissä kustantantaja Ville Hytöselle kahteen eri otteeseen, ensin huhti-toukokuussa 2013 ja sitten 20.12.2014. 

Viestit ovat tallessa, joten kuvaan niitä lyhyesti. Ensimmäisellä kerralla aloitan kysymällä Villen (jonka tunsin jo ennestään) mietteitä siitä, miksi hän haluaa Hännikäistä edelleen kustantaa tämän fasismiin päin suuntautumisesta huolimatta. Kyseessä on siis kysymys. Kuunneltuani Villeä ja Hesarin kritiikin mainosluonteeseen viitattuani vastaan sitten Villen leikilliseen sävyyn esittämään kysymykseen siitä, haluanko rajoittaa Hännikäisen sananvapautta: ”Kunhan totean. Henkkoht kyllä kannatan lämpimästi TH:lle oikeutta sananvapauden käyttöön – mieluiten köyhänä omakustantajana. smile emoticon Asia vain ei kuulu minulle sen enempää kuin mitä nyt mielipiteen esittäjälle yleensä.” (Huomautan, että en tässä halua suoraan lainata mitään Villen sanomaa, koska viestit olivat yksityisiä. Selostan vain keskustelun kulkua omalta kannaltani.)

Joulukuussa 2014 otin asian puheeksi toistamiseen näin (vastausta en saanut):
”Näin Jurin ketjun [...]. Ihan vaan huomautuksena, että sananvapaus ei kyllä kuulu tähän. Hännikäisen sananvapautta ei uhkaa mikään, sen enempää kuin kenenkään muunkaan kirjailijan joka yrittää saada teoksiaan julki. 

Kysehän on vain siitä, tukeeko kustantamonne hänen toimintaansa julkaisemalla hänen kirjojaan (eikä jonkun toisen kirjoja). Juuri sinä julkaiset juuri Hännikäistä, koska haluat, mutta sananvapauskysymys se ei ole. 

Henk.koht. en näe edes sitä, miksi häntä näissä keskusteluissa pidetään 'hyvänä kirjoittajana'. Tuollainen arvostelma vaatii formalistisen ajatushypyn, jossa muoto erotetaan sisällöstä, enkä ole lainkaan vakuuttunut, päteekö se sittenkään.

Sinänsähän asia ei minulle kuulu muuten kuin siinä mielessä, että jatkan tuttua ihmettelyä ja olen kyllästynyt huonosti päteviin Hännikäis-puolustuksiin. Suomen Jack Donovania saa toki julkaista, jos haluaa edistää näkökulman etenemistä kansalaiskeskustelussa. Toimintaanne noin muuten arvostan, kuten tiedät, mutta mysteeri on, miksi lainaatte hänen ajatuksilleen mainettanne.

Ystävällisin terveisin,
Jussi”

En tiedä, onko tämä nyt sitten sitä ”painostusta” ja ”vihapuhetta”, jota Ville on sanonut vastaanottaneensa. Minusta lyhyet viestittelyni olivat perusteiden kysymistä ja mielipiteen esittämistä Facebook-kaverien ja kirjallisuuden kentän toimijoiden kesken – olemme vuosien varrella keskustelleet harvakseltaan lähetetyissä yksityisviesteissä myös muista töihimme liittyvistä asioista. Jälkimmäinen yhteydenottoni ei itse asiassa edes koske ensisijaisesti Hännikäisen julkaisemista sinänsä, vaan otan siinä Villeen yhteyttä huomauttaakseni kiistelyn aiheettomasta kääntämisestä sananvapauskysymykseksi. Sananvapauden rajoittamisyrityksiä kommenttini eivät nähdäkseni voi olla siksikään, että lopettelen lyhyttä asiaani kummallakin kerralla siihen, että kyseessähän on vain mielipide Hännikäisestä ja kustantamo julkaisee mitä tärkeäksi kokee (vaikka en ymmärtäisikään, miksi se niin kokee).

***

Tehdään tämä nyt selväksi: sanan- ja julkaisuvapauden käyttötavan kritiikki saati käyttötavan mielen kysyminen ei ole sanan- ja julkaisuvapauden kieltämistä. Joka muuta väittää, sotkee asioita keskenään (esimerkiksi oman positionsa oikeuttamiseksi ja kompleksisempaa eettistä ajattelua välttääkseen).

Se, että yhtäältä kannatan Hännikäiselle sananvapautta ja toisaalta toivon samaan aikaan hänelle kohtaloa mahdollisimman vähän kuultuna ja vaikutusvallattomasti resurssoituna sananvapauden käyttäjänä, tuntuu Hännikäisestä epäilemättä ilkeältä ja pahantahtoiselta, voi voi, mutta sananvapauden rajoittamista se ei ole. 

En pidä Hännikäisen aatteellis-poliittis-kirjallisesta projektista enkä arvostamani kustantamon, Savukeitaan, tavasta käyttää julkaisuvapauttaan ja arvovaltaansa projektin pönkittämiseen. Kuten yltä selviää, en kuitenkaan ole ollut kieltämässä Hännikäisen aatteellis-poliittis-kirjallista projektia tai Savukeitaan roolia sen tukijana. Minä olen kysynyt ja kritisoinut, etupäässä yksityisesti, Hännikäisen julkaisemisen järkevyyttä ja perusteita. Sellaisiksi on sitten tarjottu ennen muuta epämääräisiä vetoomuksia sananvapauteen ja minua (sekä muita kuten Olli Löyttyä) on asemoitu sananvapauden viholliseksi.(1)

On kuitenkin täysin mahdollista olla pitämättä Hännikäisen tai Savukeitaan tavoista käyttää sanan- ja julkaisuvapautta ja samalla sallia heille sanan- ja julkaisuvapauden käyttö niin kuin he parhaaksi katsovat. Tässä ei ole mitään ristiriitaa, paitsi näköjään niiden mielestä, jotka ovat taipuvaisia sekoittamaan nämä asian kaksi puolta ja julistamaan uhriutuvasti kuvittelemaltaan polttoroviolta käsin, että vapauden käyttötapojen arvostelu olisi vapauden kieltämistä.

Jussi Ojajärvi

---

Alaviite:

(1) Toisekseen on vedottu kirjallisuuden monipuolisuuteen ja "sivistykseen". Kyllä, on tärkeää, että kirjallisuudessa esitetään monia mielipiteitä, ja sivistys vaatii keskustelua. Mutta ei pidä erehtyä ajattelemaan, että esimerkiksi naisvihaan yllyttäminen olisi itseisarvo, jota pitää kirjallisuudesta aina löytyä, jotta kirjallisuus elämänkuvineen olisi "monipuolista". Vastaavasti on loogisesti hyvin kyseenalaista, jos kustantaja ajattelee, että esimerkiksi naisvihaan yllyttäminen ja sellaisen julkaiseminen olisi sivistyksen kannalta välttämätöntä.


***
Lisäys. Kirjafarssin jatkoa:

http://www.kansanuutiset.fi/kulttuuri/kulttuuriuutiset/3320151/pitaisiko-aarioikeistolaista-kirjailijaa-julkaista
https://www.facebook.com/ville.hytonen.56/posts/10152683041416045?pnref=story
http://timohannikainen.blogspot.fi/2015/02/mietteita-savun-halvettya.html
https://www.facebook.com/jussi.ojajarvi/posts/10153115047263734?pnref=story