Jälkisanaksi Savukeidas/Hännikäinen-kirjafarssista
(taustaa: edellinen blogini + sen loppuun lisätyt linkit)
Eräässä keskustelussa kysyttiin siihen tapaan, että miten nyt on, jälkeen kaiken sananvapaus-semantiikan ja molemminpuolisen uhriutumisen. (Onnistuin näyttämään itsekin uhriutuvalta ammatillista mainettani varjellessani, myönnän.) Että pitääkö äärioikeistolaista kirjailijaa siis julkaista vai sensuroida?
Erittelen vastaukseksi omalta kannaltani seuraavat. Huomautan, että en tietääkseni ole itse koko aikana asettanut kysymystä noin – "pitäisikö" tuli somessa ja blogeissa pyörineeseen keskusteluun Takun kirjoituksesta ja Kansan Uutisten uutisesta, "sensurointi" taas Hännikäisen ja kustantajan syytöksistä. Siksi vastauksenikin on monipolvisempi.
On sanomattakin selvää, että muilla on vapaus olla kohtien sisällöstä eri mieltä, mutta kenties jaottelu itsessään silloinkin auttaa ymmärtämään eri tulokulmia ja sitä, mistä oikein ollaan eri mieltä, kun ollaan.
On sanomattakin selvää, että muilla on vapaus olla kohtien sisällöstä eri mieltä, mutta kenties jaottelu itsessään silloinkin auttaa ymmärtämään eri tulokulmia ja sitä, mistä oikein ollaan eri mieltä, kun ollaan.
1. Onko tarpeellista julkaista?
Ei. Kuluneita tyhmiä ajatuksia ja huonoja provoja, sikäli kuin tuotantoaan tunnen.
2. Onko eettistä julkaista?
2. Onko eettistä julkaista?
Ottaen huomioon Hännikäisen toimintakontekstin ja kirjojen roolin siinä, minusta ei. Kultakuumeeseen kommentin antanutta anonyymia "Hännikäisen kriitikkoa" (ei ollut meitsi) mukaillen, TH pyrkii luomaan ajatuksellista taustaa ja koherenssia uusfasistiselle ja sovinistiselle liikehdinnälle. Siis "traditionalistiselle" jne. liikehdinnälle (sarastuslaisten oma määritelmä, itselläni olisi monia muita termejä sille, ks. edellinen blogi). Valkoisena heteronnäköisenä miehenä voin tietysti ohittaa paljon läppänä ja joutavana, mutta heti kun asetun niiden asemaan, joihin TH:n ja hänen strategisten liittoutumiensa projekti poliittisesti konkreettisemmin voi osua ja jo osuukin, minua lakkaa naurattamasta.
3. Onko eettistä julkaista – ajatellen sananvapauden toteutumista?
Varmaan, jos sananvapaus siis irrotetaan muista valistuksen projektin ajamista asioista omaksi arvokseen, kuten tavataan tehdä sekä perustellusti ja välttämättömästi (kansalais- ja ihmisoikeuksien takaamiseksi) että ei-perustellusti (julkisuudessa sekä etenkin perussuomalaisesssa Suomessa tätä yhtä arvoa saatetaan jossain määrin fetissoida muistamatta sitä, että sananvapaudelle on joitakin rajoituksia sen takaamiseksi, että se ei loukkaa muita perusoikeuksia).
Tosin TH:n periaatteellisen sananvapauden toteutumiseksi riittäisi hyvin sekin, jos vaikkapa joku fasistien yhdistys julkaisisi hänen kirjoituksiaan. Savukeidas voisi tehdä silläkin vaivalla jotain muuta ja olla lainaamatta Hännikäisen projektille arvovaltaansa, mutta Savukeitaan päätöksethän ovat Savukeitaan eivätkä minun asiani (minkä olen sanonut aivan tarpeeksi selvästi, tai niin luulisi, kustantaja Hytöselle asiasta kysyessäni).
4. Pitääkö Hännikäistä julkaista?
Hankalampi kysymys, vrt. kaksi edellistä ja seuraava. Savukeidas painottaa toisin kuin itse painottaisin.
5. Pitääkö nimenomaan Hännikäistä julkaista (kirjamuodossa, kustannustalojen toimesta)?
5. Pitääkö nimenomaan Hännikäistä julkaista (kirjamuodossa, kustannustalojen toimesta)?
Ei, ei hänellä sinänsä ole mitään erioikeutta tulla julkaistuksi. Kirjailija itse kokee ansaitsevansa tulla julkaistuksi, mihin tarpeeseen pystyn hyvin eläytymään – mutta niin kokevat monet muutkin, eivätkä silti tule. Sananvapauden toteutuminen itsessään ei nykymaailmassa edellytä oikeutta tulla julkaistuksi tunnetulta kustantajalta. (Sananvapautta on myös se, että kirjoittelen tähän ja TH omaan blogiinsa, vaikkakaan se ei ole Hännikäisen kannalta "optimaalista sananvapautta", hänen itse keksimäänsä ja asioita sotkevaa termiä käyttääkseni. Optimaalista sananvapautta ei ole monella muullakaan, ei esimerkiksi monilla kirjailijoiksi haluavilla tai sellaisina pysymään pyrkivillä.)
6. Saako Hännikäistä julkaista?
Totta kai.
7. Pitäisikö Hännikäistä sensuroida?
7. Pitäisikö Hännikäistä sensuroida?
Sisältöjä ei pidä missään nimessä sensuroida eikä kirjojen julkaisemista kieltää. Lait, kritiikki ja vaikeneminen pitävät huolen esitettyjen ajatusten arvon ja oikeellisuuden mittaamisesta siinä määrin kuin on tarpeen. (Siihen on uskottava. Poliittista kehitystä, joka saattaisi kohottaa niitä arvoon arvaamattomaan näiden käytäntöjen yläpuolelle, ei onneksi tule laajassa mitassa tapahtumaan.)
Kulutuspäätökset ovat viime kädessä kuluttajan vallassa, siinä missä kustannuspäätökset kustantajan vallassa. Saa, ei täydy. Jotkut ovat sanoneet ryhtyneensä kustantamokohtaiseen kuluttajaboikottiin, mikä on ihan sivistynyt (ja sananvapaa) tapa ilmaista eettistä tai poliittista erimielisyyttään, vaikkakin siitä huono, että voi osua pienen tekijärojaltin osalta myös sivullisiin kirjailijoihin. Takussa joku rahaton lohkaisi menevänsä kustantamokohtaiseen varastamisboikottiin, mistä
9. Pitääkö Hännikäisen kirjoista puhua?
Kukin valitsee itse. Omalla kohdallani viittaan kohtiin yksi ja kaksi. Siitä muuten olemme Hännikäisen kanssa samaa mieltä, että on täysin kunniallinen vaihtoehto pyrkiä vaikenemaan hänen teoksensa kuoliaaksi. Niiden tarkempaan arvostelemiseen voi kenties olla joskus pakko ryhtyä, mutta toistaiseksi se olisi lähinnä performatiivi, joka tuottaisi niille tärkeyden auraa. Tämä kirjafarssi, jonka vireillä pitämisestä olen valitettavasti itsekin osin vastuussa ryhdyttyäni vastaamaan herjaaviin syytöksiin, on tuottanut sitä jo aivan liiaksi ja palvelee sikäli ennen muuta Hännikäisen agendaa päätyessään radio-ohjelmien ja lehtijuttujen puffimateriaaliksi.
