torstai 11. marraskuuta 2010

Mitä se feminismi on, eli mitä miesliikkeessä ei aina tajuta



Tällä hetkellä blogosfäärin keskustelua feminismistä hallitsee miesliikkeen konservatiivisen ("maskulistisen") laidan omiin tarpeisiinsa kehittämä viholliskuva. Tuossa kuvassa feminismin nähdään ajavan naisvaltaa ja vain naisten oikeuksia. Kuva on väärä. 

Tehdäänpä tämä nyt selväksi. Feminismiin sisältyvä päälähtökohtia on nähdäkseni kaksi.

1) Toinen päälähtökohta on naisten puolustaminen ja heidän asemansa parantaminen, sikäli kuin heidän voidaan todeta olevan heikommassa asemassa sukupuolijärjestelmässä; historiallisesti niin on aukottoman todistettavasti ollut. Missä määrin niin on nyt ja millä lailla sukupuolijärjestelmä on epäoikeudenmukainen, sen selvittämiseksi on olemassa tuloksellista sukupuolijärjestelmän tutkimusta.

Feministisen (tai profeministisen) toiminnan motiiivi perustuu usein toki myös kokemukselliseen tietoon yhteiskunnasta - niin kuin poliittisessa toiminnassa yleensäkin on. Feministinen liike on lähtökohdiltaan sekä tieteellisesti perustelujaan reflektoiva että poliittisiin vaikutuksiin pyrkivä. Sellainen nykyinen miesliikekin kai pyrkii olemaan, vaikka toistaiseksi sen tieteelliset näytöt ovat vähäisiä ja poliittinen möykkä vastaavasti suurempaa.

2) Toinen ja tieteellisesti aivan perustava lähtökohta feminismissä on koko sukupuolijärjestelmän kriittinen tarkastelu. Hauskaa kyllä, miesliike voisi olla rakentevasti samalla asialla, mutta se ei möykkäpäissään tajua olevansa feminismille velkaa sen, että sukupuolijärjestelmä - suosi tai vangitsi se miehiä tai naisia - ylipäänsä on kyseenalaistettavissa nykypäivänä. (Eikä tule tajuamaankaan niin kauan, kuin se keskittyy feministien demonisointiin.)

Sanon jälkimmäisen vielä toisin, ehkä selvemmin. Yhtäältä miesliike huutaa nyt miehille sellaisia oikeuksia, joista keskustelemisen paljolti juuri sukupuolijärjestelmän feministinen kritiikki on tehnyt mahdolliseksi. Näitä ovat esim. hoivaoikeudet ja oikeus väkivallattomampaan elämään (miesliikkeen lempiaiheita on tällä hetkellä mm. miesten puolustaminen avioeropäätöksissä ja miesten kohtaaman väkivallan esiintuomisen vaatimus). Feminismi on traditionaalista sukupuolijärjestelmää purkaessaan samalla avannut miehille mahdollisuuden olla läheisempi isä tai kasvaa vähemmän väkivaltaiseen kulttuuriin. Miesliikkeen piirissä tämä tuppaa unohtumaan.

Mainittujen oikeuksien tasa-arvoista jakautumista miesliike siis yhtäältä haluaa edistää, mikä on varmaankin hyvä juttu. Samalla miesliikkeen konservatiivinen osa kuitenkin haluaa ottaa vain nämä uudet kivoiksi (sillä kivoja ne ovat) havaitut oikeudet, mutta pitää kiinni tietyistä vanhoista, alistavaa sukupuolijärjestelmää ylläpitävistä "oikeuksista" eli tavoista, esimerkiksi miesten "oikeudesta" (samalla kulttuurisesta pakosta) tarkastella naista korostuneesti seksuaalisena objektina. Toisella kädellään se siis työntää naisia ja miehiä heille perinteisesti kuuluneisiin rooleihin. Niin tehdään esimerkiksi "markkina-arvoteoriaa" käyttämällä Henry Laasasen blogissa ja sen keskusteluissa. Tätä kaksinaamaista lyhytnäköisyyttä minun on vaikea ymmärtää.

Katariina Mäkinen tiivistää loistavassa kirjoituksessaan "Miesliike nyt" samasta ongelmasta:
Antifeministeille feminismi tuntuu tarkoittavan esimerkiksi joko a) naisten etujen puolustamista, b) oletusta siitä että naiset ovat miehiä parempia tai c) sukupuolen ’todellisen olemassaolon’ kieltämistä. Feminismiin sisältyvä koko sukupuolijärjestelmän kritiikki jää usein täysin huomiotta samoin kuin se, että juuri feministit ensimmäisinä esittivät myös miehen olevan sukupuoli ja kyseenalaistivat valmiit oletukset siitä, mitä miehen tulisi olla, samoin kuin sen, että hierarkkinen ero sukupuolten välillä olisi historiallisesti välttämätön maailmaa ja ihmisten välisiä suhteita jäsentävä tekijä.

***

Sivumennen pari osoitusta siitä, miten nykypäivän feministit ajavat myös miesten oikeuksia. Seuraava löytyi hyvin pikaisenkin silmäyksen jälkeen Vasemmistonaisten sivuilta:
- Vasemmiston mielestä Suomen nykyinen äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaa pitäisi yhdistää 18 kuukauden vanhempainvapaaksi, joka koostuu kolmesta kuuden kuukauden jaksosta, joista molemmille vanhemmille kuuluu yksi jakso ja yksi jakso on jaettavissa vanhempien sopimalla tavalla. Yksinhuoltajaperheessä ainoa vanhempi voisi pitää kaikki 18 kuukautta, Vasemmiston perhepoliittisen ryhmä puheenjohtaja Pia Lohikoski kuvailee puolueen ehdotusta uudeksi perhevapaamalliksi. (http://vasemmistonaiset.vasemmisto.fi/ajankohtaista/tiedotteet/108-ekn-n...)

Saman organisaation tasa-arvovaatimuksia kuntapolitiikassa ohjelmakirjasena löytyy osoitteesta http://dl.dropbox.com/u/8363373/kunnat_ja_tasa-arvo.pdf, missä todetaan mm. näin:
Sukupuolen mukaan jakautunei- ta työmarkkinoita on vaikea purkaa ilman muutoksia koulujen opetussi- sällöissä ja ammatinvalinnanohjauksessa. Tyttöjä ja poikia tulisi rohkaista kehittämään eri puolia itsessään sekä välittämään itsestään ja toisistaan. Lapsille tulisi tarjota ihmisyyden normiksi vastuullinen, solidaarinen, osallistuva, läsnä oleva ja yhteiskunnallisen oikeudenmu- kaisuuden huomioiva ihminen eikä niinkään kilpailuhenkinen ja itsekeskeinen suorittaja.

Vasemmistonaisten sukupuolipoliittinen ohjelma selvästi tähtää sukupuolijärjestelmän muuttamiseen sekä naisten että miesten aidon vapauden mahdollistamiseksi. (Tällaisia esimerkkejä nykyfeminismistä olisi jo googlaamalla löydettävissä hakusanoilla "feminismi" ja "mies" enemmänkin, mikäli hakutuloksia eivät tukkisi miesliikkeen antifeministiset, omia "totuuksiaan" toistavat pölinät.)

Samoja tavoitteita muuten ajaa tänään ilmestyneessä uutisessa Vasemmistoliiton miestasa-arvoaktiivi Ralf Sund, joka on huolissaan siitä, että jopa 90 prosentissa huoltajuuskiistoista lapset määrätään äidille (lukema uutisesta). Sund näkee syynä sukupuoliroolit - ei siis suinkaan feministien valtaa: 
– En usko mihinkään salaliittoteorioihin feministisosiaalityöntekijöistä. Kyse on miehen ja naisen rooleista. Ne ikävä kyllä perustuvat yhä 1800-luvun maatalousyhteiskuntaan, jossa nainen oli kotona. (http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2385696/aitimyytti-vie-lapset-isilta)

Sund on tässä uutisessa miesliikkeen maltillinen edustaja, jonka voi sanoa olevan molempien sukupuolten asialla Vasemmistonaisten tavoin. Hän kannattaa perhevapaiden tasaisempaa jakoa:
Perhevapaiden tasaisempi jako vaikuttaisi hänen mielestään myönteisesti palkkakehitykseenkin.
– Naisten palkkakehitystä hillitsee, että he voivat olla koska tahansa poissa töistä lasten takia. Jos riskin jakaisi kahdelle osapuolelle tasaisesti, niin totta kai se vaikuttaisi.

***

Yksi blogosfäärin miesliikkeen lempihokema on, että naistutkimus olisi "miesvihaista valehtelua", jossa pyritään syyllistämään miehiä. Noin viisitoista vuotta akateemista feminististä liikettä seurattuani en osaa nähdä väitteen olevan muuta kuin huuhaata. Ensinnäkään feministisessä (tai muussakaan järkevässä sosiaali- tai humanistisessa tutkimuksessa) ei etsitä asioiden selitykseksi syypäitä yksilöistä, olivat he miehiä tai naisia. Siinä selvitellään sukupuolen rakentumiseen vaikuttavia kompleksisia muuttujia ja rakenteellisia taustoja. Ne ovat yhteiskunnallisia, sosiaalisia, sosiaalipsykologisia, diskursiivisia, kulttuurisia, kasvatuksellisia, psykologisen kehityksen tekijöihin liittyviä; biologian olemassaoloakaan feminismi ei kiistä, mutta se kyseenalaistaa sen, miten biologiaa tulkitaan ja miten sitä käytetään yhteiskunnallisen ja diskursiivisen (kuten blogikeskusteluissa manifestoituvan) vallan välineenä.

Feminististä tutkimusta on monenlaista ja sitä löytyy paitsi nais- tai sukupuolentutkimuksen laitoksilta, myös erilaisten sosiaalitieteellisten, viestintätieteellisten, humanististen, kasvatustieteellisten jne. laitosten piiristä. Kyseessä ei ole mikään naistutkimuksen laitoksilla kastrointisaksiaan hiomaan kokoontuva naisten valtaa ajava kerho. Heitot "miesvihasta" naistutkimuksen käyttövoimana ja tuloksena ovat mustamaalausta ja ad hominem -vähättelyä. (Ja kun tämä ei ketään möykkämiestä vielä vakuuta, niin jatkan huvikseni hypoteettisella esimerkillä: Jos joku nuori opiskelija naistutkimuksen laitokselle tullessaan joistakin omista kokemuksistaan juontuen sitten "miehiä vihaakin", niin naistutkimuksen tarkoitus ei suinkaan ole kasvattaa tuota vihaa; päinvastoin, koetulle epäoikeudenmukaisuudelle avautuu yhteiskunnallista kehystä, jolloin opitaan ymmärtämään sekä miehiä että naisia tuossa kehyksessä kasvaneina ja toimivina - ja että kehystä muuttamalla voidaan pyrkiä eroon yleisistä epäoikeudenmukaisuuksista.)

***

Tämän päivän mittaan kasaantuneista hajamietteistä kootun kirjoitukseni kontekstina on Mäkisen artikkelin pohjalta virinnyt keskustelu, johon linkkejä tuolla alla. Osallistuin siihen itse keskustelun toisena päivänä. Kokemukseni sanailusta feministejä demonisoivan Laasas-laidan kanssa oli, että enimmäkseen kuuroille korville meni - ehkä joku sentään sai aatoksiinsa jotain suhteellisuudentajua. Mutta yhdessä vastakommentissa oli ajatuksentynkä, jonka ajattelin laittaa tähän nähtäväksi:
Akateemista feminististä liikettä ei juuri yleisesti tunneta. Tällä hetkellä rahvaan käsitystä feminismistä hallitsee Laasasen kaltaiset blogistit, jotka ainoina avaavat tuota salamaailmaa meille, jotka vaan tunnemme olevamme pahasti syrjittyjä. Varmin tapa 'oikealle' feminismiliikkeelle onkin pitäytyä akateemisessa norsunluutornissaan ja olla vastaamatta feministikriitikoiden kivenheittoihin. Tällöin pikkuhiljaa mediakeskustelua alkaa hallita 'hyssytellyt' ja vaietut maskulistit, jotka ovat ainoita jotka suostuvat puhumaan äänestävälle rahvaalle.

Olen totta puhuen itsekin joskus ollut huolissani sitä, miten vähän akateemiset feministit julkisuudessa näkyvät reagoivan Laasasen, Hännikäisen ja muiden "vastaiskuun" (Faludi). 

Yksi selitys on se, että miesliikkeen konservatiivien esittämä "kritiikki" on niin yli ja asian ohi menevää, että siihen on melko mahdoton reagoida millään järkevällä tavalla. Tämä on oikeastaan omakin kokemukseni - sen verran kuin nyt olen yrittänyt osallistua. 

Eräs toinen selitys on se, että"rajuimmat" puheet pääsevät nykymediassa helpoiten esille, eivätkä toimittajat osaa (mikä olisi toimittajan ammattitaidottomuutta) tai halua (mikä olisi poliittinen valinta) pyytää sitä haastamaan asiantuntevaa näkemystä. Näin kävi esimerkiksi Laasasen taannoisessa haastattelussa, jossa Laasanen väitti feministien olevan tarkoituksellisesti hiljaa musliminaisten asemasta, koska feministit "hyötyvät" siitä: 
Feministien tavoitteena on saada valtaa Suomessa. He saavat valtaa luomalla kuvan, että suomalainen mies on väkivaltainen ja huono. Jos feministit hyökkäisivät maahanmuuttajaryhmiä vastaan, se korostaisi suomalaisen miehen paremmuutta ja sitä, kuinka heillä on mukava suomalainen mies.

He katsovat läpi sormien naisen alisteisen aseman islamilaisessa kulttuurissa. He eivät nosta sitä asiaa pöydälle, koska se toimisi feministien valtatavoitteita vastaan. 

Musliminaiset pysyvät omassa kulttuurissaan, eivätkä kilpaile suomalaisnaisten kanssa samoista miehistä, kuten aasialaiset naiset. Siksi musliminaisten alisteinen asema hyväksytään ja aasialaiset thai-hierojat lähetetään mielellään takaisin Aasiaan. Musliminaiset eivät edusta naisille uhkaa. Pariutumismarkkinoiden suojeluvietti toimii sekä miehillä että naisilla. Feministit ovat vain miehiä ovelampia. 

Tätä jos mitä voidaan kutsua salaliittoteoriaksi. Laasasen mukaan feministit 1) jättävät joukolla jotain tarkoituksellisesti tekemättä; 2) heillä on tähän salattu hyötymotiivi; 3) täten he haluavat ennen muuta ylivaltaa itselleen hyötymotiivinsa toteuttamiseksi. 

Salatun motiivin tosin tietää vain paremmin-tietäjä Laasanen, jolla on muka yleistä selitysvoimaa omaava (tieteelliseltä arvoltaan kyseenalaisena pidetty, tosin tämäkin on miesaktivistien mukaan tietysti vain feministien ylivallasta johtuvaa) teoria seksuaalisesta markkina-arvosta sukupuolten toimintaa ohjaavana tekijänä (pienenä kritiikkinä ks. blogitekstini "Laasasen virheet").

Laasasen kehitelmä on pöyristyttävän pahantahtoinen ja täysin paikkansapitämätön. Ja siitä kertonut juttu  taas oli joko ammattitaidotonta tai poliittista toimitustyöskentelyä, tai sekä että.

***

Oli aiemmin lainaamani vastakommentin esittäjä akateemisen feminismin "norsunluutornista" puhuessaan tarkkaan ottaen oikeassa tai väärässä, huolestuttavaa on jo se, että tällainen vaikutelma jollekulle syntyy. Ja toden totta: mikäli feministit vaikenevat, keskustelu jää muiden käsiin. Siispä akateemisten feministien olisi hyvä jaksaa toimia kuten Katariina Mäkinen ja tuoda feminismin oikeaa kuvaa esille.

Nais- ja miesliikkeillä on yhteisiä päämääriä sukupuolijärjestelmän pakkojen purkamisessa. Tietenkään politiikassa ei ole mahdollista - tai edes tarpeen - päästä kaikista päämääristä sopuun, mutta joku tolkku tähän viimeisen viiden vuoden mittaan kiihtyneeseen "miesten tasa-arvoa" koskevaan keskusteluun voitaneen ennen pitkää saada. Toistaiseksi on selvää, että "maskulistien" (kuten he itseään kutsuvat) johdolla tolkkua ei synny. Miesliikkeen asiallisempien toimijoiden ja feminismin ytimen tuntevien naisten ja miesten yhteistyöllä ehkä sentään. 

Silloin maskulistien räyhäys voidaan rauhassa jättää omaan arvoonsa.





Linkkejä mieskeskusteluun tältä ja eiliseltä päivältä (9.-10.11.2010):


(Kommenttiosioni on valitettavasti tässä jälleen suljettu, koska minulla ei ole aikaa eikä tarvetta pitää keskustelualustaa tämän asian puitteissa. Keskustella voi esimerkiksi linkattujen juttujen kommenttiosastolla - tai jossain vielä julkisemmassa paikassa.)

Ei kommentteja: