Politiikan myrskybongari?

http://yle.fi/uutiset/politiikan_myrskybongari_tuomitsee_aariliikkeet/6486786

Lähetin palautetta.

**

Parahin päätoimittaja Atte Jääskeläinen & toimittaja Tapio Enlund,

En voi olla ihmettelemättä Ylen tämänpäiväistä juttua "Politiikan myrskybongari tuomitsee ääriliikkeet" kansanedustaja James Hirvisaaresta. 

Painotukset ovat journalistisesti omituisia alkaen otsikosta itsestään, joka asettaa Hirvisaaren ikään kuin sivulliseksi tarkkailijaksi. Sitä hän ei ole, vaan todistettavasti – kuten kenen tahansa pohjatyönsä kunnolla tekevän toimittajan pitäisi tietää – osallinen äärioikeiston yllyttämisessä. 

Tehdäänpä tämä nyt selväksi. Jutussa siis annetaan sivullisen, viattoman tarkkailijan vaikutelma toimijasta, joka mm.

- On vaatinut blogissaan vihervasemmistolaisia "kansanpettureita sotaoikeuteen" ja toistuvasti käyttänyt vastaavaa sotaretoriikkaa (minkä takia hänet on ymmärtääkseni bannattu jopa Hommaforumilta).

- Käyttää toistuvasti poliittisista vastustajistaan näiden ihmisarvoa alentavia kuvailuja (esim. "viherliete") ja lukee "maahanmuuttokriitikoille" tyypilliseen tapaan myös toimittajat poliittisiksi vastustajikseen, joista sopii käyttää vastaavaa epäinhimillistävää kieltä kuten "raivotautinen kuolaava roskajoukko". Tässä yhteydessä muistuttaisin, että ihmisarvon vievä retoriikka on äärioikeistolaisen propagandan totunnainen ele.

- Tekee rasistista politiikkaa esim. vääristellen raiskaustilastoja (Oslon raiskaustilastojen käytöstä vrt. tämä kriittinen tarkastelu). Hiljattain Hirvisaari on myös hyvin kyseenalaisella tavalla puhunut raiskaamisesta "tiettyjen kulttuurien" tapana ja geneettisenä ominaisuutena (mistä kritiikkinä vrt. tämä).

- On ilmeisen hyvää pataa puolueensa natsismilla flirttailijoiden ja väkivallalla uhkailijoiden kanssa. Kuvassa  keskellä Hirvisaari, oikealla kangasalalainen perussuomalaisvaltuutettu Jani Viinikainen ja vasemmalla Klaus Elovaara a.k.a. Facebook-nimimerkki ”Leon Degrelle”, ehdolla perussuomalaisten listalla 2007, nyttemmin luullakseni edelleen rikostutkinnassa uhkailtuaan ampumisella ynnä muulla äärioikeistoa kritisoinutta Jussi K. Niemelää.

- On jäsen Suomen Sisussa, jonka periaateohjelmassa on fasistisia painotuksia (sitä sopisi verrata 1930-luvun fasistien ohjelmiin) ja jonka piirissä kymmenisen vuotta sitten alettiin ohjelmallisesti salonkikelpoistaa rasistista diskurssia (esim. "roturealismi" > "maahanmuuttokriittisyys").

- On tuomittu rasistisesta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. 

Jos James Hirvisaari ei edusta äärioikeistolaista liikehdintää, kuka sitä enää voi edustaa? Ilmeisesti vain ne, jotka käyvät suoriin väkivaltaisiin hyökkäyksiin.

Jutun toimitukselliset painotukset ovat hämmentävä osoitus äärioikeistolaisen toiminnan arkipäiväistymisestä – niin, että sitä ei enää tunnisteta ääriliikehdinnäksi. Toisin sanoen "maahanmuuttokriittinen" liike on saanut siirrettyä yleisen diskurssin painotuksia sellaisiksi, että rasistinen ja vastustajia epäinhimillistävä kielenkäyttö ovat osa mediapuheen "normaalia" arkipäivää. Tässä tilanteessa äärioikeistolaiselta näyttääkin sitten enää vain suora fyysinen päällekäyminen ja Hirvisaarten ynnä muiden toimijoiden, jotka ovat olleet aivan keskeinen osa suomalaisen äärioikeiston nousua, on helppo ikään kuin sanoutua irti "ääriliikkeistä".

Irtisanoutuminen tehdään tietenkin vielä monikossa eli puhuen juuri "ääriliikkeistä" (Hirvisaari: "kaikki missä on ääri-sana oli sitten kysymys äärioikeistosta tai -vasemmistosta"). Olemattomasta "äärivasemmistosta" höpöttäminen saa äärioikeiston näyttämään pahimmillaankin vain "toiselta osapuolelta" ja parhaimmillaan jopa ”hyvältä” eli tarpeelliselta vastavoimalta (kuten Hirvisaari on vihjaillut). Samalla äärioikeistolaisen sota- ja saastaretoriikan lietsoja Hirvisaari saa esitettyä itsensä muka maltillisena keskitien toimijana – toimittajan tätä lainkaan kyseenalaistamatta, mikä on mielestäni ammattitaidotonta.

Lopuksi kysymys: luullaanko Ylessä todella nykyisin, että sen selvittämiseksi, onko joku poliittinen toimija ääriliikettä, riittää mennä kysymään häneltä, onko tämä ääriliikettä? Joskus muinoin journalismin ihanteena oli ottaa selvää taustoista ja miettiä kriittisesti toimijan argumentteja, eikä kirjoittaa valkopeseviä mainosjuttuja.

Parhain terveisin

Jussi Ojajärvi

FT, dos.

**

Blogilisäyksenä Hirvisaaren Youtube-listalleen laittamaa natsivideota koskien parin Fb-tuttavan huomautukset:

”Hirvisaari toteaa tuosta natsivideosta käydyn keskustelun ’tyylilleen uskollisesti mediakohuksi ja kiistää, että hänellä olisi minkäänlaisia natsismisympatioita tai ylipäänsä sympatioita ääriliikkeisiin’. Toimittaja tosiaan kyllä asiallisesti painottaa, että kyse on Hirvisaaren omista arvioista ja ‘tyylistä’, mutta hän olisi voinut ottaa hieman kantaakin, vaikkapa kansanedustajan nimimerkillä ‘allamarcia’ (sic: alla marcia, ’marssin tapaan’) ylläpitämän henkilökohtaisen YouTube-kanavan muuhunkin sisältöön.

Mielenkiintoista nimittäin on, että ‘allamarcia’ on tallentanut julkiseen videokirjastoonsa paitsi tuon Rammstein-yhtyeen tekijänoikeuksia varsin härskisti rikkovan videon (härskisti siksi, että Rammstein on ottanut selkeästi kantaa natsismia vastaan) myös kilpailevaa puoluetta, Suomen Kansan Sinivalkoisia, edustavan Olavi Mäenpään vaalivideoita, peräti kuusi kappaletta. Yksikään toimittaja ei ole tainnut tarttua tähän asiaan ja kysyä Hirvisaarelta, miksi hän on nuo tunnetun äärioikeistolaisen kunnallispoliitikon videot kanavalleen tallentanut, ellei hänellä ole ’minkäänlaisia natsismisympatioita tai ylipäänsä sympatioita ääriliikkeisiin’."

”Pienellä vaivalla on yhä tarkistettavissa, että Hirvisaaren (alias allamarcia) Youtube-tilillä on suosikkikansio, joka on nimetty ’Rammstein - Waffen’. Hirvisaaren itse laatima kuvaus kansioon on seuraava: ’Deutschland und Finnland sind uber alles. Deutschland hat Finnland frei gemacht. Vielen Dank!’ Itse uutisointiin johtaneen videon tuottaja on adolf films ja filmin kuvitus sisältää pelkästään SS-joukkoja ja natsi-Saksan johtajia."

Hihamerkkiehdottelun mielihyvä

Sanon nyt tästä hemmetin hihamerkkijutusta yhden asian. Helena Erosen tekstiä on nyt luettu jo liian myötäkarvaan ns. älykköpiireissäkin, kun on arvosteltu Turun Sanomien nettiuutisointia. On tultu jo yliarvioineeksi Erosen tekstin satiirista potentiaalia puhua ironisesti jotain muuta, kuin mitä se ääneen sanoo. On unohdettu oletuslukijoiden mielihyvän konteksti. Se on seuraavanlainen.

Eronen on kansanryhmää vastaan kiihottamisesta tuomitun kansanedustajan avustaja ja kannattaja, tunnetusti samanmielinen. Hihamerkkiläppä oli suunnattu sellaiselle yleisölle, jonka mielestä James Hirvisaari on oikealla asialla ja tuomio väärin (näin ajatteleva joukko on kerääntynyt US Puheenvuoroon, jossa Eronen kirjoitti). Tuo yleisö sai Erosen ns. vitsikkäästä hihamerkkiehdotuksesta mielihyvää siksi, että siinä tehtiin "rohkeasti" tuomitunlaista asiaa, kiihotettiin, oltiin natseja, niinku leikisti. 

On keskusteltu siitä, ehdottiko Eronen hihamerkkejä vai oliko teksti vain (huonoa) satiiria, jolloin ehdotusta ikään kuin "ei tapahtunut". Muodostuneessa kysymyksenasettelussa on dikotomia, joka ei tavoita itse asiaa. Erosen teksti oli jonkinlaista satiiria, kyllä, mutta samalla oletusyleisön mielihyvä oli mielihyvää, koska Erosen kirjoittamassa tekstissä ehdotettiin hihamerkkejä provokatorisesti. 

Provokatorisuus tarkoitti tässä kuten yleensäkin sitä, että omia poliittisia tarkoituksia liioiteltiin vastustajien ärsyttämisen tarkoituksessa - mutta voitiin silti edelleen viestiä niitä samanmielisille oletuslukijoille. Auschwitz tuli (siellä käyneellekin) Eroselle ilmeisesti mieleen ("ehkä teille nyt tulee tuosta ehdotuksestani mieleen jotain negatiivisia mielleyhtymiä"), mutta "poliiisien gestapomaisuuden" tarvetta hän perusteli sittenkin maalaamalla ulkomaalaisista rasistisesti kärjistettyä –  niin sanotun maahanmuuttokritiikin piirissä täysin ei-satiirista – kuvaa viitaten "laittomaan maahanmuuttoon", "järjestäytyneeseen rikollisuuteen" ja "karkotuspäätöksien pakoiluun". Satirisoinnin ja tosissaanolemisen raja ei aina ollut kovinkaan selvä tekstin puhujalle – ja tuskinpa oletusyleisöllekään.

Miten tappouhkausten ja kritiikin rinnastamisesta tulee laittomuuksien oikeutus

Perussuomalaisten ja heidän kriitikoidensa väliseen keskusteluun liittyen tulee joskus mieleen, että poliisin olisi syytä kiirehtiä ensin tuomitsemaan sellaiset selkeät laittomuudet kuin tappo- ja väkivaltauhkaukset, ja vasta sen jälkeen huomautella siitä, mikäli kiistelyn osapuolilla olisi puhetapansa asiallisuudessa muuta korjattavaa. 

Jos toisella puolella esitetään väkivalta- tai jopa tappouhkauksia ja toisella puolella harjoitetaan normaaliin demokraattiseen kansalaiskeskusteluun kuuluvia vapauksia - esimerkiksi tappouhkausten kritisointia –, kannanoton pitää olla selvä. 

Seuraavassa esimerkki siitä, miten käy, mikäli poliisi yrittää liiaksi tasapainoilla "keskitiellä". Käy niin, että poliisin kannanotoista tulee – poliisin tarkoittamatta – laittomuuksien jatkamisen puolustus.

http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/kirjailija-teki-rikosilmoituksen-kahden-perussuomalaisaktiivin-uhkailuista/2012/03/1513089:

"Kirjailija Jussi K. Niemelä kertoo tehneensä rikosilmoituksen kahden perussuomalaisen aktiivin hänelle esittämistä uhkauksista. Niemelä kertoo asiasta useille medioille lähettämässään tiedotteessa.

Poliisi vahvistaa epäilevänsä useita henkilöitä laittomasta uhkauksesta ja kunnianloukkauksesta.

Niemelä kertoo joutuneensa toistuvien uhkailujen kohteeksi. Hän on blogissaan kritisoinut perussuomalaisia.

Niemelän jättämä rikosilmoitus koskee kahta henkilöä, jotka ovat vaikuttaneet tai vaikuttavat edelleen Pirkanmaan perussuomalaisissa. Kyse ei ole kuitenkaan kansanedustajista.

Väitetyt teot ovat tapahtuneet sosiaalisessa mediassa Facebookissa. Suuri osa uhkauksista on esitetty nimimerkin takaa perussuomalaisaktiivien Facebook-sivuilla.

- Nimimerkit käyttävät Yhdysvaltalaista palvelinta, joten käyttäjien tietojen saaminen tällaisissa tapauksissa ei ole ihan yksinkertaista. Yhden tapauksen kohdalla syyttäjä pohtii parhaillaan, onko tässä asiassa näitä tietoja syytä lähteä jäljittämään. Tässä asiassa on kaksi puolta, joiden yhteentörmäyksestä on syntynyt tällainen aatteiden kolari, arvioi rikosylikonstaapeli Mika Myöhänen Helsingin poliisista."

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012031615331887_uu.shtml:

"Kirjailija, toimittaja ja ihmisoikeusaktivisti Jussi K. Niemelä on tehnyt rikosilmoituksen kahdesta perussuomalaisesta aktiivista.

Toinen heistä on ollut puolueen ehdokkaana eduskuntavaaleissa vuonna 2007. Toinen on Pirkanmaan perussuomalaisten hallituksen varajäsen.

Niemelä on kritisoinut blogissaan perussuomalaisten rasistista väkivaltaretoriikkaa. Asiasta ensimmäisenä uutisoinen Kansan Uutisten mukaan tämä on kuumentanut tunteita, ja Facebook-keskusteluissa on muun muassa kyselty Niemelän kotiosoitteen perään sekä puhuttu hänen nylkemisestään veitsellä.

Rikosylikonstaapeli Mika Myöhänen Helsingin poliisista vahvistaa, että esitutkinta on meneillään. Myöhäsen mukaan myös Niemelä on kirjoittanut blogissaan kärkevästi vastustajistaan, mutta hänestä ei ole tehty rikosilmoitusta.

- Alatyylistä kielenkäyttöä on ollut puolin ja toisin, arvioi Myöhänen.

Poliisi tutkii tekoja kunnianloukkauksina ja laittomina uhkauksina.

Niemelä kertoo lehdessä, että uhkailua on jatkunut joulukuusta asti ja se on käynyt koko ajan yhä väkivaltaisemmaksi.

Kansan Uutisten mukaan hän on toimittanut kopiot uhkauksista kaikille eduskuntaryhmien puheenjohtajille."

http://www.torilehti.fi/index.php?id=2157:

"Helsingin poliisi tutkii kahden paikallisen perussuomalaisen Facebook-kirjoittelua. Tietokirjailija Jussi K. Niemelä syyttää kangasalalaista Jani Viinikaista ja tamperelaista Klaus Elovaaraa laittomista uhkauksista. Elovaaran kohdalla selvitellään myös syyllistymistä kunnianloukkaukseen.

Viinikainen kiistää syyllistyneensä mihinkään.

— En tiedä miksi minut on vedetty mukaan, hän sanoo.

Samoilla linjoilla on Elovaara.

— En ole omalla nimelläni maininnut mitään, vastaa Elovaara.

Kirjailijana tunnettu Elovaara pyrki vuonna 2007 eduskuntaan. Hänen väitetään esiintyvän Facebookissa salanimellä Leon Degrelle. Elovaara kiistää olevansa kyseinen kirjoittaja. Degrelle oli belgialainen äärioikeistolainen poliitikko, joka teki yhteistyötä natsien kanssa toisessa maailmansodassa.

— Joku on kaapannut kuvani kyseiseen profiiliin, sanoo Elovaara.

Viinikainen on Pirkanmaan perussuomalaisten hallituksen varajäsen ja Kangasalan perussuomalaisten sihteeri ja taloudenhoitaja. Hän haluaa korjata väitteitä, joiden mukaan hänet olisi erotettu kyseisistä tehtävistä.

— Internetissä leviää asiasta valheellista tietoa.

Viinikaisen mukaan riitelyn taustalla on kahden erilaisen aatemaailman törmääminen. Kielenkäyttö on ollut värikästä puolin ja toisin.

Viinikainen katsoo olevansa mustamaalaamisen kohteena internetissä ja mediassa.

— Esitellään jotain Facebookista tehtyjä kuvakaappauksia. En itse alennu vastaavaan, hän tuhahtaa.

Elovaaran mielestä poliittiset vastustajat jahtaavat perussuomalaisia. Kumpikin miehistä harkitsee oman tutkintapyynnön tekemistä.

Viinikainen on ollut aiemmin julkisuudessa Facebookin vuoksi. Marraskuussa hän perusti ryhmän ”Irti Setan otteesta”. Tuoreempi tempaus oli helmikuussa julkisuutta saanut ryhmä ”Mannet kuriin”. Hän sanoo, että ryhmät olivat itse asiassa kritiikkiä median toimintaa kohtaan ja niihin oli ilmaantunut ulkopuolisia kirjoittajia, jotka syyllistyivät asiattomuuksiin.

— En ole enää ryhmiä perustanut, ettei päästä tarttumaan mihinkään, hän linjaa."

Tässä siis nähdään, että Niemelää uhkaillut parivaljakko vetäytyi mm. poliisin sanojen taakse, jotka se käänsi omaksi puolustuksekseen.

Jos poliisi rinnastaa toisiinsa lain suojaaman kriittisen keskustelun ja lain tuomitseman henkilöönkäymisen, se asettuu keskitielle, joka ei ole keskellä, ja seuraus on juuri tämä: poliisi tulee tarkoittamattaan normalisoineeksi uhkailemisen osaksi "aatteiden törmäystä" ja "kärkevää kielenkäyttöä" ja tulee vähätelleeksi perusoikeuksiin puuttumista.

Samaan aikaan, kun Klaus Elovaara kumppaneineen selitteli Tori-lehdelle tekemisiään, jatkoi Leon Degrelle (moneen kertaan todistetusti Klaus Elovaara, ks. esim. kuvakaappaukset FB-ryhmässä "Jussi Halla-ahon kootut sanansasyömiset") eri henkilöihin kohdistuvaa solvaamista ja uhkailua. Pari pientä otetta täällä: http://vallanvahtikoira.blogspot.com/search?updated-max=2012-03-18T15:15:00%2B02:00&max-results=7

Esitelmä uusisänmaallisen populismin retoriikasta

Seuraavan linkin takana pdf-tiedostona esitelmäni, joka on pidetty osapuilleen tässä muodossa Populismin olemus -seminaarissa Tampereen yliopistossa 27.1.2012. Linkki: http://db.tt/cr3aD80V Esitelmän aluksi tarkastellaan lyhyesti Perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelmaa. Ohjelmassa nähdään sekä demokraattisesti rakentavia toiveita että toisaalta sellaisia nationalistisia piirteitä, jotka voivat houkutella demokratian vastaisia aineksia.  Tämän jälkeen kootaan hieman yhteen sitä, miten jälkimmäiset ovat ilmenneet. Äärioikeisto ei aja demokratiaa, vaan omaa kuvaansa "kansasta". Uusisänmaallisen retoriikan ylilatautuneisuus on mahdollistanut sen, että ääriainekset ovat voineet kokea löytävänsä – osin mutta eivät kokonaan virheellisesti – Perussuomalaisesta puolueesta oman kuvansa.

Vaalit ja politiikan perspektiivi

Suomen poliittisessa elämässä on tapahtunut vuoden sisään kaksi merkittävää asiaa.

Ensinnäkin Perussuomalaisten vaalimenestys teki tilaa ajatukselle siitä, että jokin muukin kuin talouden ehdoilla saneltu politiikka voi olla mahdollista. Ongelmallista vain oli se, että tuo mahdollisuus rakennettiin sulkeutuneen nationalistisen tukirangan varaan, joka oli kansakuvassaan jopa paljon suppeampi kuin 1800-luvun ja 1900-luvun alun fennomania keskimäärin.

Toinen muutos on sitäkin merkittävämpi. Pekka Haaviston kampanja ja siihen toisella kierroksella liittyneet voimat ovat laajentaneet ja uudelleen suunnanneet persumenestyksen osaltaan avaamaa mahdollisuushorisonttia. Samaa kuin persumenestyksessä on teesi, että kansallinen ja ulkopolitiikka eivät tyhjene Suomen menestykseen globaaleilla markkinoilla markkinoiden lyhytnäköisillä ehdoilla. Eroavaa on kuitenkin poliittisen toiminnan globaalin ulottuvuuden painottaminen. Suomi on maailmankylää; ihmisoikeudet meillä ja muualla ovat ensisijaisia; kulttuurien välillä täytyy olla dialogia, ei sovittamattomien ristiriitojen maalailua. Haavisto-ilmiö on kasvanut Haavistoa suuremmaksi, sillä valtavirran politiikkaan on jälleen saatu idealismin siemen. 

Näin maailma muuttuu. Äänestäkää.

"Maahanmuuttokritiikki" demokratian vihollisena ja väkivallan oikeuttajana

Demokratian vastainen liikehdintä ja väkivaltainen uhkailu Suomessa on kasvanut erittäin huolestuttaviin mittoihin. Joukko ääri-"maahanmuuttokriittisiä" suomalaisia pitää aseellisen väkivallan ajatusta oikeutettuna.
   Emme tiedä, kuinka monta prosenttia kansasta on tosissaan tällaisen toiminnan kannattajia. Mutta voimme kysyä, millaisen retoriikan käytöstä ja hiljaisesta hyväksymisesta tai äänekkäästä puolustelusta äärimmäisille syntyy sellainen kuva, että suurikin joukko suomalaisia pitäisi heidän kaavailemaansa toimintaa oikeutettuna.

   Kokoan seuraavassa yhteen tätä ilmiötä.

Ilmiön tarkastelun voi aloittaa vaikka seuraavista humalaisista tai muuten vain tunteellisista avautumisista itsenäisyyspäivän kunniaksi. 

Maanpetturien kiroamista perussuomalaiseen tyyliin:

http://dl.dropbox.com/u/4070461/rasismikaappaukset/US%20Puheenvuoro/Turjalainen%20saastaiset%20maanpetturit.PNG

Tappouhkauksia perussuomalaiseen tyyliin:

http://todellisuus.org/index.php?topic=1394.msg42972#msg42972

***

Tarkastelua voi jatkaa siitä, mistä Vallan vahtikoira tänään bloggasi: perussuomalaisen puolueen jäsenten natsiulostuloista – Pyysalo, Okkonen, Viinikainen.

http://vallanvahtikoira.blogspot.com/2011/12/perussuomalaista-normimenoa.html

Huomiota kiinnittää erityisesti perussuomalainen osastosihteeri, jota ei sitten potkittukaan puolueesta. Hän kauppailee natsituotteita fb-profiilissaan, niin kuin tuossa blogissa julkaistuista kuvakaappauksista näkyy. Hän on tässä viestissä linkkailtu mies: http://todellisuus.org/index.php?topic=119.msg41629#msg41629

Blogissa julkaistaan myös kuva samasta perussuomalaisesta kera Facebookissa ahkeraa rasistis-fasistista toimintaa harjoittaneen vanhemman herrasmiehen. Lähdössä Brysseliin. Kenen vieraaksi? Perussuomalaisten Sampo Terhonko? Entä oliko samalla matkalla kaveeraamassa paljonkin puoluetovereita, myös nykyisiä kansanedustajia?

***

Ilmiön tarkastelua täytyy valitettavasti jatkaa siitä, että Suomessa on äärioikeistolaisia, jotka kiihottavat ja/tai kaavailevat suoraa aseellista toimintaa.


Eräs "isänmaallinen" aseharrastaja kävi äskettäin "R.I.P. Irti Setan otteesta" -ryhmässä (jonka perustaja oli ymmärtääkseni Viinikainen) tällaista keskustelua. Vallan vahtikoira -blogissa olevista kuvakaappauksista poimittua:

”Paula! Juuri näin siinä käy! Vaikka hallituksemme ja ViherVassariWannabeeMonikulttuuri Idealistimme kuvittelevatkin...Kansan ääni kuuluu! Sitä voi yrittää vaientaa monin tavoin!!! Seurauksena on ääriilmiöiden raju kasvu ja vielä raivokkaampi vastarinta joka pahimmillaan paisuu väkivallaksi.”

”...aikaa myöten tämä epäoikeden mukaisuus ja kasvava viha epäoikeudenmukaista kohtelua kohtaan kasvaa, ei pelkästään vihaksi...Vaan avoimeksi väkivallaksi.”

”Pahoin pelkään Mira, että tilanne räjähtää käsiin ennen kuin PS kerkiää mitään tekemään.”

”...‘sytytyslanka’ on jo valmis. Paljoa ei välttämättä enään tarvi tapahtua, ennen kuin se syttyy. Tämän sytystyslangan ovat paikoilleen laittaneet juuri media ja VVWMMI-porukka.”

Kyseessä on sama henkilö, joka hiljattain mainetta saaneessa ”Halonen saunan taakse” -kommenttiketjussa ehdotti: "Viedään Haloselle vanhaan tapaan pistooli ja yksi patruuna! Ja katotaan onko nartulla pokkaa hoitaa ittensä päiviltä." http://img824.imageshack.us/img824/7076/persuttaas.jpg

Tämä on toki vielä pientä verrattuna nimimerkkien suojassa – kuka sitten niiden takana onkaan, tietääkö Suojelupoliisi? – harjoitettuun kiihotukseen ja kaavailuun. Suojeluskunta.comilla julkaistusta "nollatoleranssi"-terroristioppaasta:

"Korkean tason toiminta

-salamurhat

-tuhopoltot

-muut suuremmat tihutyöt"

"Korkean tason toiminnan kohteina ovat kaikki, jotka aktiivisesti teoillaan edistävät Suomen tuhoa ja vierasrotuisten määrää täällä [jatkuu yksityiskohtaisella listalla]." 

"Breivikin suunnitelma on kuitenkin pääosin nerokas ja toteuttamiskelpoinen pienin muutoksin."

"Lopetamme turhan vouhotuksen ja valituksen. Emme raivoa julkisesti maahanmuutosta, emmekä turhaan julista asioita isänmaallisella paatokselle.

   Sen sijaan toimimme vähä-eleisesti ja tehokkaasti; heilauttamalla kättä, koukistamalla etusormea, painamalla nappia jne, joilla aikaansaadaan suorasti tai epäsuorasti tapahtumasarja, joka johtaa isänmaanpetturien tai mutakuonojen määrän vähenemiseen.

   Millään muulla ei ole merkitystä."

Seuraavat ovat linkkejä suojeluskunta.com-sivulle. Ei herkemmille, eikä oikein kellekään, mutta tähän on tultu: meillä on maahanmuuttokriittisten terroristien keskustelupalsta.

https://suojeluskunta.com/forum/showthread.php?tid=316

https://suojeluskunta.com/forum/showthread.php?tid=224

https://suojeluskunta.com/forum/showthread.php?tid=314

https://suojeluskunta.com/forum/showthread.php?tid=223

***

Mistä tällaiset asenteet hakevat oikeutuksensa?

Jussi Halla-aho ei ole veljensä vartija, mutta vastuunsa hänelläkin pitäisi olla. Kehotan katsomaan kriittisesti Halla-ahon seuraavia sanomisia, tai laajemmin linkistä mm. kohdat "Terrorismista", "Aseista", "Rikollisuudesta" ja "Ihmisarvosta".

http://fi.wikiquote.org/wiki/Jussi_Halla-aho

Tällaisia:

"Tiedoksi, että en kadu mitään kirjoittamaani, enkä ota minkäänlaista vastuuta Breivikin teosta, ja aion jatkaa samalla linjalla, koska huono maahanmuutto on huonoa ja monikulttuurisuus hanurista Breivikin teosta riippumatta ja huolimatta."

"Länsimaisen sivilisaation osaksi ei ole tullut tehdä valintaa sodan ja rauhan välillä. Sen on valittava sodan ja tuhoutumisensa välillä. Jumalaa monikultturisteilla ei ole, mutta mitä Rosa Meriläinen, Heidi Hautala ja Mikko Puumalainen sanovat lapsilleen sitten, kun pimeys on laskeutunut? Ainakaan minä en vuodattanut verta? Ainakin minä olin eettinen?"

"Mitä kala tekee? Ui. Miten kalan uiminen lopetetaan? Pannaan kala päiviltä. Mitä vasemmistohuligaani tekee? Heittää kiviä. Miten vasemmistohuligaanin kivenheitto lopetetaan?" "Pelottavaa on vain se, että poliisi ei vallitsevassa mediailmapiirissä voi ampua luotia päähän kiviä nakkelevalle ihmissaastalle."

"Minun on vaikea keksiä maailmankaikkeudesta alhaisempaa matelijaa kuin pohjoismainen sosiaalidemokraatti. Tämän reptiilin erityisen limainen alalaji on ruotsalainen sosiaalidemokraatti."

"Ainoa mitattava ja siten kiistatta olemassaoleva ihmisarvo on yksilön instrumentaalinen arvo. Yksilöt voidaan perustellusti asettaa arvohierarkiaan sen mukaan, miten paljon heidän kykyjensä tai osaamisensa poistaminen yhteisön käytöstä heikentäisi yhteisöä." 

"Jokelan tapauksesta huolimatta meillä ei ole aseongelmaa."

"Merkityksellistä on vain se, kenellä niitä on."

Hmm. Olisiko Halla-ahon tullut omankin logiikkansa mukaan aika vaatia aseiden pois ottamista mm. eräiltä suomensisulaisilta tuttaviltaan?

***

Suomalaisen ja kansainvälisen ääriliikehdinnän yhteyksiä kartoittaviin artikkeleihin on linkattu aiemmin mm. tässä blogissa, mutta Halla-hon ja Breivikin yhteydestä vertaa pikakatsauksena esimerkiksi tämä: http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/tutkija-breivikin-manifesti-olisi-voitu-laatia-myos-suomalaisista-kirjoituksista 

Vilkaise myös äärioikeistolaisen väkivallan puolustelua James "kansanpetturit sotaoikeuteen" Hirvisaaren vuodentakaisessa blogissa: http://jameshirvisaari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/55742-aarivasemmisto-pesii-vihreissa

Koska nämä "maahanmuuttokriitikot" ja heidän puheitaan foorumeilla ja kommenttiketjuissa toistelevat miettivät vastuuta sanomisistaan?

***

Johtopäätös. 

Nyt on tullut aika näyttää joka taholla, että me suomalaiset olemme toista mieltä emmekä hyväksy demokratian halveksimista ja ihmisten uhkailua. 

Emme voi katsoa hiljaa ja odottaa.

Kuuluvatko niin sanotut maahanmuuttokriitikot "meihin"? Se on heidän itsensä ratkaistava. 

"Maahanmuuttokriittisten" olisi korkea aika korjata julkisesti aiempaa retoriikkaansa eli sanoutua irti kärkevimmistä puheistaan, koska niiden tulos on jo nähtävissämme.

Ei  ole sananvapautta ilman sananvastuuta. Myös perussuomalaisten poliitikkojen, puolueen johdon sekä ylipäätään ns. maahanmuuttokriittisen liikkeen on kohdattava tämä totuus.




Ps. Lainaan vielä erästä fb-kaveriani, joka tiivisti: 

"Tähän on tultu. Politiikkaan ja erityisesti maahanmuuttopolitiikkaan liittyvä keskustelu on tänä päivänä likakaivo, täynnä vihaa, uhkauksia, natsien fanitusta ja rasistisia kommentteja. Kysymys kuuluu, kuka tämän aloitti, ketkä levittävät vihamateriaalia, ketkä tuntevat natsisympatioita?

   En puhu nyt perussuomalaisista yleensä, vaan puolueeseen hakeutuvista laitapuolen fanaatikoista. Nyt järki käteen. Perussuomalaiset, tämä ruma totuus ei poistu kieltämällä sen olemassaolo. Teidän keskuudessanne pitäisi käydä perusteellinen keskustelu siitä, mitä te haluatte. Haluatteko olla rakentavasti keskustelua käyvä oppositiopuolue, vai jäättekö historiaan puolueena, joka keräsi riveihinsä kaikki maamme yhteistyökyvyttömät fanaatikot, fasismiin kallellaan olevat hörhöt ja väkivaltaan taipuvaiset asehullut ja (toivottavasti ei) päästitte ne irti?

   Itse tunnen sympatiaa kaikkia kohtaan, jotka aidosti haluavat käydä kansalaiskeskustelua. En voi sietää uhkailua, väkivaltaan kiihottamista ja rasismia."

Kuusi naiskirjailijaa

"Kuusi naiskirjailijaa kilpailee Finlandiasta", uutisoi tänään netitse Helsingin Sanomat. Jutussa esiraadin puheenjohtaja Hannu Marttila toteaa: "Ehkä on aika unohtaa vanha fraasi, että on kirjallisuutta ja naiskirjallisuutta."

Kirjallisuusihmisten statuspäivityksissä ja blogeissakin suhtauduttiin kovin varauksellisesti kyseisten kirjailijoiden naisiksi leimaamiseen, niin sanoakseni. Vai missä merkityksessä sukupuoli uutisoitiinkaan? Ja mitä "ehkä" sanottiin naiskirjallisuuden ja kirjallisuuden suhteesta? Aloin pohtia näitä.

***

Ensimmäinen funktio, jossa termiä "naiskirjailija" on yleisesti ottaen käytetty, on sama kuin "-tar"-liitteellä sanassa "opettajatar". Se jäsentää asian niin, että opettaja tai kirjailija on oletusarvoisesti mies ja että jos tämä on nainen, niin se on poikkeus. Hän on kuulkaas kirjailijana tai opettajana silminnähden nainen, siinä missä miehen sukupuoli taas ei liity samaan työhön mitenkään erityisesti, mies on vain hommaansa hoitava ihminen.  

Sanan "naiskirjailija" käyttäminen tässä mielessä (jolloin siis sanotaan ikään kuin: "katsokaa, se on kirjailija, vaikka on nainen!") voidaan syystä kokea halventavaksi. Ja myös kirjoittamista vähätteleväksi. Kuten eräs kirjailija Fb-ketjussa huomautti, eihän kukaan neljä vuotta romaania työstettyään halua tulla nähdyksi sen valossa,  että on jonkinlainen, vaan sen valossa, että on tehnyt jotakin.

***

Toinen juttu on sitten se, että termi naiskirjallisuus tuli suomalaiseen kirjallisuudentutkimukseen ja kirjallisuuskeskusteluun 1980-luvulla feminismin siinä vaiheessa, jossa haluttiin purkaa mainitun kaltaisia asetelmia ja nostaa esiin naisten historiaa ja naisspesifiä kokemusta. 'Kirjailijuus' oli normiltaan turhan miehinen, kirjallisuuden kaanon valikoitunut epätasaisesti miesnäkökulmasta, kirjallisuushistoriasta oli tullut kuin varkain miesvoittoinen, ja sellaisena sitä edelleen helposti rakennettiin, ellei oltu sukupuoliherkkiä. Tätä kysyttiin, eikä suotta.

Siihen tarvittiin naiskirjallisuuden käsitettä. Käsite teki asian näkyväksi, tarttui eroon. Haluttiin purkaa nimenomaan oletusta miesnormista, tuoda esiin kirjailijoita, jotka ovat naisia ja jotka kirjoittavat naisena olemisesta tai käsittelevät sukupuolijärjestelmää naisnäkökulmasta. Tässä merkityksessä "naiskirjallisuus" ja "naiskirjailija" siis ovat olleet – päinvastoin kuin edellisessä funktiossaan – emansipatorisia käsitteitä ja historiallisesti erittäin tarpeellisia.


Tätä todistaa myös Maria-Liisa Nevalan toimittama järkälemäinen naiskirjallisuushistoria "Sain roolin johon en mahdu" (1989). Myös vuoden 1999 Suomen kirjallisuushistoriassa (osa 3) on ihan erikseen artikkeli naiskirjallisuudesta nykyilmiönä. Siinä naiskirjallisuus on määritelmällisesti ”sellaista naisten luomaa kirjallisuutta, joka on selvästi vastakulttuurista ja teemoittuu naisen seksuaalisen tai yhteiskunnallisen syrjimisen, naissubjektiuden vahvistamisen ja sittemmin purkamisen ympärille. Naiskirjallisuuteen kuuluu myös naisstereotypioiden ja -myyttien käsittely ja uudelleen arviointi.” (Liisa Enwald.)

***

No nyt kun Marttila puhui "naiskirjallisuudesta" sanoessaan "Ehkä on aika unohtaa vanha fraasi, että on kirjallisuutta ja naiskirjallisuutta", niin ensimmäinen arvaukseni oli, että viesti lienee ollut tarkoitettu ymmärtää jotenkin tämänsuuntaisesti: 

- Tilanne on todellakin muuttunut historiallisesti niin, että naiskirjailija ei enää ole poikkeus ja mies normaalikirjailija. Ainakin asian olisi syytä olla jo muuttunut näin – "ehkä" on puhuttelunomainen aluke, joka on suunnattu niille, jotka käyttävät moista fraasia vähättelymielessä.

- Tai saattoikohan Marttila tarkoittaa, että se feminismin vaihe, jossa puhuttiin naiskirjallisuudesta, on nyt ehkä tehnyt historiallisen tehtävänsä? 

Tämmöisiä harhautui mieleeni, kun joku luki Marttilan "ehkää" kuin piru raamattua eli tulkitsi sitä jopa naiskirjallisuuden vähättelyn vaivihkaiseksi puolustukseksi. Siitä tuskin oli kysymys. Sillä voisihan "ehkä" myönteisemmin ymmärrettynä viestiä myös sitä, että meidän on edelleen oltava sukupuoliherkkiä ja kriittisiä emansipatorisessa mielessä – emme voi tuudittautua siihen, että tasa-arvoistuneessa tilanteessa ei voisi tapahtua taantumuksellista käännettä (itse asiassa se, että niin monet tuntuvat olevan pihalla siitä, mitä 'naiskirjallisuus' on tarkoittanut ja miksi, on minusta hieman huolestuttavaa). 

***

Sitten luin Marttilan puheen, joka löytyy täältä. Hänen virkkeensä välitön asiayhteys on – edellä mainittujen ollessa epäsuoria asiayhteyksiä, jos niin halutaan kontekstualisoida – "miesten kirjallisuutena" perinteisesti pidetyn sotakirjallisuuden ja "naiskirjallisuuden" jako. Tämän Marttila ehdottaa (viimeistään) tänä vuonna tulleen ylitetyksi, sillä niin suuressa määrin naiset ovat kirjoittaneet sodasta. Kyse on siis siitä kirjallisuushistoriallisesta seikasta, että viimeinenkin miehisenä pidetty kirjallisuudenlaji (hmm, vai vain aihe?) on nyt selvästi myös naisten aluetta. (Hmm hmm, toiseksi viimeinen? Trillerihän on vielä miesten laji, vai eikö?) 

***

Mitä Hesarin otsikointiin tulee, niin minusta se on uutinen, että palkinnosta kilpailee ensi kertaa kuusi naista keskenään. Oltiin palkinnosta tai kirjallisuuskilpailuista itsestään sitten mitä mieltä tahansa. Kyllä se on kirjallisuushistoriallisesti – kun ajatellaan etenkin kirjallisuusinstituutiota – ja sukupuolijärjestelmän muutosta kuvastaessaan merkittävä fakta. Eli otsikko on jutussa paikallaan. Joskin Hesari olisi voinut asettaa asiaa historialliseen yhteyteensä vielä selvemmin. Ilman historiallista tiedostamista "naiskirjailijaksi" osoittaminen palautuu kohti vähättelyfunktiota tai siitä tulee joutavaa päivittelyä.  

Muistattehan muuten, että nais-mies-kysymys liitettiin Finlandia-valintoihin viimeksi niinkin muinaishistoriassa kuin kaksi vuotta sitten. Vuoden 2009 kuusikon tultua julki oli kohua muun muassa siitä, että siinä oli mukana vain yksi nainen, eli poikkeuksellisen vähän. Sukupuolijärjestystä otettiin esiin, koska väärien valintojen arveltiin ehkä olevan sen vika. 
Onkin hyvä, jos sukupuolen konteksti nousee huomion kohteeksi myös nyt, kun naisia on ehdolla poikkeuksellisen paljon. Sukupuolten tasa-arvon edellytys on, että sitä punnitaan (punnintaa vain ei ole yksisilmäinen älämölö).


Vuoden 2009 valinnoissa oli nähdäkseni kyse kokolailla muusta kuin miesten suosimisesta, eikä niissä niin vikaakaan ollut (mistä oli kyse, siitä voisi puhua pitkäänkin, mutta siitä ehkä toisella kertaa). Yhtä vähän nyt lienee kyseessä naisten suosiminen. Huomionarvoista on suuri vuosittaisvaihtelu. Se viittaa siihen, ettei kirjailijan biologinen sukupuoli ole kirjallisuuden portinvartijoiden fokuksessa. Kirjailijan tekstipuoli on.

Keskustelua saa jatkaa vesilasissa  kommenttiosastolla, jos on liikkeellä omalla nimellä tai rekisteröityneenä käyttäjänä.