keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Sanan- ja julkaisuvapauden käyttötavan kritiikki ei ole sanan- ja julkaisuvapauden kieltämistä

Vastine väitteisiin roolistani Savukeidas/Hännikäinen-keskustelussa 

Kirjailija, suomentaja, toimittaja, ”hevosenkyrpä”-performanssi Timo Hännikäinen levittää blogissaan vääristelyä ja suoranaisia valheita roolistani keskustelussa, joka koskee Savukeidasta hänen julkaisijanaan. Hännikäinen reagoi mm. Olli Löytyn päivitykseen ja siinä käytyyn keskusteluun (https://www.facebook.com/olli.loytty/posts/344504052341073). Hännikäinen vääntää Löytyn harkitusti ja  omakohtaisesti kustannusmaailmaa pohdiskelevan päivityksen tarkoitushakuisesti ja halpamaisesti sijoiltaan, jotta voisi näyttää Löytyn ja sitten minut sananvapauden "vihollisena".
Vastineeni on pitkä, enkä oikeastaan oleta asian ketään hirveästi kiinnostavan. Mutta koska internetissä julkaistut vääristelyt pysyvät siellä, on hyvä, että myös vääristelyn oikaisu on internetissä saatavilla. Asian yleisemmästä puolesta kiinnostunut voi harpata suoraan loppulukuun. 

***

Tuossa Löytyn julkisessa päivityksessä käydyssä keskustelussa totesin itse mm. näin: ”Hännikäisellä on sananvapaus, vaikka Savukeidas ei häntä julkaisemalla osallistuisi uusfasistisen (ynnä sovinistisen) liikkeen rakentamiseen. Kysehän on nyt siitä, että monet arvostavat Savukeitaan toimintaa muuten, mutta he eivät näe mitään hyviä perusteluita sille, miksi sen pitää kannatella Hännikäisen poliittista projektia. Jos kustantaja kokee asiaa koskevat mielenilmaukset 'painostuksena', niin noh, mitenkäs luulette rasismin ja seksismin kohteeksi joutuvien kokevan Hännikäisen ja hänen aateveljiensä toiminnan?”
Hännikäinen esittää niin Ollin kuin minut – ehkä etenkin minut, koska minusta hän ottaa vauhtia Matti Rossiin ja 1970-luvulle – stalinistisen sensuurin ja totalitarismin edustajana, kertakaikkiaan sananvapauden vihollisena, jota vastaan pitäisi taistella ”vapauden” nimissä (ja levittää hänen blogikirjoitustaan laajalti, kuten hän pyytää itseään ja tulevaa kirjaansa samalla mainostaakseen). Samalla Hännikäinen nimeää minut (muodikkain termein, perusteena näemmä vain se, että kritisoin hänen edustamiaan tahoja) ”äärivasemmistolaiseksi kirjallisuudentutkijaksi” ja sanoo minun ”aiemminkin eri yhteyksissä” ilmaisseen olevani hänen kirjansa julkaisemista vastaan. 
Tuota noin. Hännikäinen ilmeisesti sekoittaa tähän minun Sarastus-verkkolehteen (ja häneen sen aktiivina) kohdistamani kritiikin ymmärtäen sen yritykseksi estää hänen sananvapauttaan tai Savukeitaan julkaisuvapautta. Olen vuosien varrella muutamaan otteeseen kritisoinut uusfasistista Sarastus-lehteä (joka sopii varsin hyvin Tarmo Kunnaan Fasismin lumous -teoksen määritelmiin fasismista ja sen osittaisesta muuntuvuudesta kontekstin mukaan). Kokoan tätä kritiikkiä ehkä myöhemmin erilliseksi blogiksi, jos ennätän; se koostuu toistaiseksi lähinnä Facebook-päivityksistä. 
Näissä yhteyksissä en kuitenkaan ole ottanut puheeksi Savukeitaan roolia enkä muistaakseni edes reagoinut siihen, mikäli muut ovat niin tehneet (ja muistelen että muut ovat tehneet näin tasan kerran). 
Savukeitaan rooliin Hännikäisen aatteellis-poliittisen projektin taustatukijana olen, parhaan muistini mukaan, viitannut Facebookissa tai missään julkisemmassa nettikeskustelussa ”aiemmin” vain yhden (1) kerran eli jakaessani osin yhtyvin ja osin etäisyyttä ottavin saatesanoin Takku.netissä julkaistun kirjoituksen aiheesta. Kyseessä oli "kavereille" rajattu päivitys.
Löytyn päivityksen kommenttiketjussa, joka oli siis toinen (tai tiukemmin ottaen ensimmäinen) julkinen kerta, kun olen Savukeitaan julkaisupolitiikan perusteita ihmetellyt, Hännikäinen väittää minun vaativan ennakko- ja itsesensuuria. Hän lainaa valikoivasti keskusteluani toisen kommentoijan (EP) kanssa. Raskauttavimman todisteen esittääkseen hän tulkitsee käyttämäni ilmaisun ”uskon mieluummin ennaltaehkäisyyn” täysin suhteellisuudentajuttomasti, niin kuin se olisi tuenilmaisu valtiolliselle tai jonkin sortin suomettuneelle tai peräti totalitaristiselle sensuurille. 
Kyseessä oli kuitenkin vastaus siihen, että EP oli edellisessä puheenvuorossaan sitä mieltä, että hän kustantaisi vaikka mitä mielestään väärässä olevaa tahoa, jos teksti olisi hänen mielestään hyvin kirjoitettu. Näin EP mielellään auttaisi teosta ja tekijää pääsemään julkisuuteen ja julkiseen keskusteluun. Minä vastasin (ja totesin osin jo edellisessä kommentissa) yrittäneeni keskustella tähän ikään tarpeeksi fasistien, sovinistien ja rasistien kanssa ja olevani kokemukseni perusteella sitä mieltä, että toivon meidän joutuvan ”vuoropuhelemaan” mahdollisimman vähän minkään ihmisarvoa polkevan liikehdinnän kanssa. 
Nimenomaan tässä mielessä siis sanoin uskovani ”mieluummin ennaltaehkäisyyn” – kuin siihen EP:n esittämään malliin, että ensin synnytetään ei-toivottavasta liikehdinnästä voimakkaampaa ja sitten vasta yritetään vastustaa sitä. Jälkimmäisessä strategiassa – vahvistetaan esim. fasistis-sovinistis-rasistista liikehdintää, jotta sitten voidaan keskustella sen kanssa – ei ole yksinkertaisesti mitään järkeä, paitsi nyt sitten ehkä EP:n ja kenties muiden Hännikäistä tukevien mielestä.

***

Missä muissa yhteyksissä olen kysellyt Hännikäisen kustantamisen mielekkyyden perään, kun Hännikäisen mukaan niitä ”aiempia” yhteyksiä oli niin monia ja minun mukaani tuossa vain yksi ja sekin kavereille rajattu? No, kuten Löytyn ketjussa totean, yksityisviesteissä kustantantaja Ville Hytöselle kahteen eri otteeseen, ensin huhti-toukokuussa 2013 ja sitten 20.12.2014. 
Viestit ovat tallessa, joten kuvaan niitä lyhyesti. Ensimmäisellä kerralla aloitan kysymällä Villen (jonka tunsin jo ennestään) mietteitä siitä, miksi hän haluaa Hännikäistä edelleen kustantaa tämän fasismiin päin suuntautumisesta huolimatta. Kyseessä on siis kysymys. Kuunneltuani Villeä ja Hesarin kritiikin mainosluonteeseen viitattuani vastaan sitten Villen leikilliseen sävyyn esittämään kysymykseen siitä, haluanko rajoittaa Hännikäisen sananvapautta: ”Kunhan totean. Henkkoht kyllä kannatan lämpimästi TH:lle oikeutta sananvapauden käyttöön – mieluiten köyhänä omakustantajana. smile emoticon Asia vain ei kuulu minulle sen enempää kuin mitä nyt mielipiteen esittäjälle yleensä.” (Huomautan, että en tässä halua suoraan lainata mitään Villen sanomaa, koska viestit olivat yksityisiä. Selostan vain keskustelun kulkua omalta kannaltani.)
Joulukuussa 2014 otin asian puheeksi toistamiseen näin (vastausta en saanut):
”Näin Jurin ketjun [...]. Ihan vaan huomautuksena, että sananvapaus ei kyllä kuulu tähän. Hännikäisen sananvapautta ei uhkaa mikään, sen enempää kuin kenenkään muunkaan kirjailijan joka yrittää saada teoksiaan julki. 
Kysehän on vain siitä, tukeeko kustantamonne hänen toimintaansa julkaisemalla hänen kirjojaan (eikä jonkun toisen kirjoja). Juuri sinä julkaiset juuri Hännikäistä, koska haluat, mutta sananvapauskysymys se ei ole. 
Henk.koht. en näe edes sitä, miksi häntä näissä keskusteluissa pidetään 'hyvänä kirjoittajana'. Tuollainen arvostelma vaatii formalistisen ajatushypyn, jossa muoto erotetaan sisällöstä, enkä ole lainkaan vakuuttunut, päteekö se sittenkään.
Sinänsähän asia ei minulle kuulu muuten kuin siinä mielessä, että jatkan tuttua ihmettelyä ja olen kyllästynyt huonosti päteviin Hännikäis-puolustuksiin. Suomen Jack Donovania saa toki julkaista, jos haluaa edistää näkökulman etenemistä kansalaiskeskustelussa. Toimintaanne noin muuten arvostan, kuten tiedät, mutta mysteeri on, miksi lainaatte hänen ajatuksilleen mainettanne.
Ystävällisin terveisin,
Jussi”
En tiedä, onko tämä nyt sitten sitä ”painostusta” ja ”vihapuhetta”, jota Ville on sanonut vastaanottaneensa. Minusta lyhyet viestittelyni olivat perusteiden kysymistä ja mielipiteen esittämistä Facebook-kaverien ja kirjallisuuden kentän toimijoiden kesken – olemme vuosien varrella keskustelleet harvakseltaan lähetetyissä yksityisviesteissä myös muista töihimme liittyvistä asioista. Jälkimmäinen yhteydenottoni ei itse asiassa edes koske ensisijaisesti Hännikäisen julkaisemista sinänsä, vaan otan siinä Villeen yhteyttä huomauttaakseni kiistelyn aiheettomasta kääntämisestä sananvapauskysymykseksi. Sananvapauden rajoittamisyrityksiä kommenttini eivät nähdäkseni voi olla siksikään, että lopettelen lyhyttä asiaani kummallakin kerralla siihen, että kyseessähän on vain mielipide Hännikäisestä ja kustantamo julkaisee mitä tärkeäksi kokee (vaikka en ymmärtäisikään, miksi se niin kokee).

***

Tehdään tämä nyt selväksi: sanan- ja julkaisuvapauden käyttötavan kritiikki saati käyttötavan mielen kysyminen ei ole sanan- ja julkaisuvapauden kieltämistä. Joka muuta väittää, sotkee asioita keskenään (esimerkiksi oman positionsa oikeuttamiseksi ja kompleksisempaa eettistä ajattelua välttääkseen).
Se, että yhtäältä kannatan Hännikäiselle sananvapautta ja toisaalta toivon samaan aikaan hänelle kohtaloa mahdollisimman vähän kuultuna ja vaikutusvallattomasti resurssoituna sananvapauden käyttäjänä, tuntuu Hännikäisestä epäilemättä ilkeältä ja pahantahtoiselta, voi voi, mutta sananvapauden rajoittamista se ei ole. 
En pidä Hännikäisen aatteellis-poliittis-kirjallisesta projektista enkä arvostamani kustantamon, Savukeitaan, tavasta käyttää julkaisuvapauttaan ja arvovaltaansa projektin pönkittämiseen. Kuten yltä selviää, en kuitenkaan ole ollut kieltämässä Hännikäisen aatteellis-poliittis-kirjallista projektia tai Savukeitaan roolia sen tukijana. Minä olen kysynyt ja kritisoinut, etupäässä yksityisesti, Hännikäisen julkaisemisen järkevyyttä ja perusteita. Sellaisiksi on sitten tarjottu ennen muuta epämääräisiä vetoomuksia sananvapauteen ja minua (sekä muita kuten Olli Löyttyä) on asemoitu sananvapauden viholliseksi.(1)
On kuitenkin täysin mahdollista olla pitämättä Hännikäisen tai Savukeitaan tavoista käyttää sanan- ja julkaisuvapautta ja samalla sallia heille sanan- ja julkaisuvapauden käyttö niin kuin he parhaaksi katsovat. Tässä ei ole mitään ristiriitaa, paitsi näköjään niiden mielestä, jotka ovat taipuvaisia sekoittamaan nämä asian kaksi puolta ja julistamaan uhriutuvasti kuvittelemaltaan polttoroviolta käsin, että vapauden käyttötapojen arvostelu olisi vapauden kieltämistä.

Jussi Ojajärvi

---
Alaviite:
(1) Toisekseen on vedottu kirjallisuuden monipuolisuuteen ja "sivistykseen". Kyllä, on tärkeää, että kirjallisuudessa esitetään monia mielipiteitä, ja sivistys vaatii keskustelua. Mutta ei pidä erehtyä ajattelemaan, että esimerkiksi naisvihaan yllyttäminen olisi itseisarvo, jota pitää kirjallisuudesta aina löytyä, jotta kirjallisuus elämänkuvineen olisi "monipuolista". Vastaavasti on loogisesti hyvin kyseenalaista, jos kustantaja ajattelee, että esimerkiksi naisvihaan yllyttäminen ja sellaisen julkaiseminen olisi sivistyksen kannalta välttämätöntä.


***
Lisäys. Kirjafarssin jatkoa:

http://www.kansanuutiset.fi/kulttuuri/kulttuuriuutiset/3320151/pitaisiko-aarioikeistolaista-kirjailijaa-julkaista
https://www.facebook.com/ville.hytonen.56/posts/10152683041416045?pnref=story
http://timohannikainen.blogspot.fi/2015/02/mietteita-savun-halvettya.html
https://www.facebook.com/jussi.ojajarvi/posts/10153115047263734?pnref=story