Vastine Jungnerin päivitykseen https://www.facebook.com/mikael.jungner/posts/10155150981937089?pnref=story
Päivitys kuului näin:
Vastine kuuluu näin, kohta kohdalta:
- Leipäjono ei ole "vaihtoehto", vaan köyhän pakko. Noin voi sanansa asetella vain hyväosainen, ylempiluokkainen, joka ei ymmärrä, millaisesta yhteiskunnallisesta epäkohdasta on kysymys.
"2. Sellaista julkishallinnollista systeemiä, joka ottaisi huomioon kaikki inhimillisen elämän vivahteet, ei ole. Siksi on tärkeää, että leipäjonot antavat valinnanvaraa niille, joille systeemi ei sitä tarjoa."
- On pelkästään myötähäpeää herättävää ja sydämetöntä, että puhut leipäjonoista "valinnanvarana".
- Entä millainen leipäjonojen olemassaolon puolustus on olevinaan tämä vastakkainasettelu, että joko "kaikki inhimillisen elämän vivahteet huomioon ottava systeemi" tai leipäjonot? Ihanko totta on kyse valinnastamme näiden ääripäiden välillä – joko taivas tai leipäjonot?
"3. Leipäjonossa ei ole itsessään mitään hävettävää. Sitä tekee hävettäväksi se porukka, joka säälii ja voivottelee jonottajia."
- Etkö osaa asettua yhtään metatasolle? Leipäjonojen olemassaolo on häpeä, ja hävettävää on se porukka, joka ei reagoi niiden olemassaoloon, sekä sellainen porukka, joka käsittää niiden kritiikin – outoa kyllä – jonottajiin kohdistuvaksi "voivotteluksi". Sinä olet ensimmäinen näkemäni tuota jälkimmäistä laatua.
"4. Kauhistelemalla leipäjonoja tulee samalla luoneeksi juuri sitä ilmapiiriä, joka saattaa saada jonottajan kokemaan arvottomuutta."
- Öö, ei. Leipäjonojen kritiikissä kyse ei ole siitä, vaan solidaarisuudesta, eikä arvottomuuden kokemus leipäjonojen kritiikistä johdu. (Luoko mielestäsi esim. keskitysleirien kritiikki uhrien arvottomuutta?)
"5. Poliittinen jeesustelu leipäjonoista on käytännössä oman kannatuksen nostamista leipää jonottavien omanarvontunnon kustannuksella. Tuota tehdään toki vahingossa ja vilpittömin mielin, mutta väärin se silti on."
- Määrittele "jeesustelu leipää jonottavien omanarvontunnon kustannuksella". Tarkoittaisikohan se esim. sitä, että kääntää leipäjonoja tuottavan systeemin kritiikin moralisoinniksi siitä, että jotkut kritisoivat tuota systeemiä? Kumpi loukkaa leipäjonossa seisovia enemmän, tuon systeemin kritiikki vai sinun ylemmälle moraaliselle tasolle asettumisesi (ts. jeesustelusi) tässä statuksessa? Arvaatko mitenkään?
- Lisäksi, tässä esität, että leipäjonojen kritiikki on poliittista omaneduntavoittelua ja leipäjonoihin joutuneiden vähättelyä. Saanko kysyä, millaista poliittista toivoa tarjoat heille leipäjonoista pois pääsemiseksi, jos leipäjonojen arvostelu on tällä lailla tuomittavissa?
"6. Leipäjonoja tulisi edistää, niiden kautta avun saaminen normalisoida sosiaalisesti ja leipäjonoja pyörittäviä vapaaehtoisia ylistää heidän konkreettisesta pyyteettömyydestä."
- Näin tehdään, mutta ei niillä perusteilla, mitä muissa kohdissasi esität.
"7. Leipäjono on ekologisesti kestävä tapa korjata kaupallisessa logistiikassa olevaa tehottomuutta. Syöty leipä on maapallolle arvokkaampi kuin pois heitetty leipä, olkoon tuo leipä hankittu ostamalla tai jonottamalla."
- Tämä on sinänsä varmaan totta. Mutta millainen olisi vielä kestävämpi ja paljon vähemmän nöyryyttävä tapa? Ajattelitko tyytyä ihmisiä nöyryyttävän käytännön ylistykseen, koska onhan se mielestäsi vihreää?
"8. Yksi mutkaton tapa tehdä hyvää on pysähtyä leipäjonoon ja kätellä siellä jonottavia sekä rohkeudesta murtaa teollisen ajan päiväysvanhoja mielikuvia että konkreettisesta maapallon pelastamisesta"
- Ei jumalauta. Mene jakamaan sitä leipää, äläkä jeesustele korottamalla omia läpipoliittisia tilannekatsauksiasi moraalisiksi hyveiksi. Tajuatko, miten ylhäältä päin katsovaa tuo on? Ilmeisesti et. Oletko yrittänyt kätellä leipäjonossa seisovia näillä sanoilla? Kokeilepa. Vastine saattaa yllättää.
"9. Leipäjono ei ole kirosana tai merkki yhteisön epäonnistumisesta. Leipäjono on toimiva sosiaalinen innovaatio ja merkki yhteisöllisestä empatiasta."
- Ei yhteisön epäonnistumisesta, mutta yhteiskunnan kyllä. Poliitikkojen tehtävä on muuttaa ennen muuta jälkimmäistä. Jos poliitikko luopuu muuttamasta yhteiskuntaa sellaiseksi, että siinä ei olisi leipäjonoja, se on merkki hänen empatianpuutteestaan, poliittisesta epäonnistumisestaan ja innovaatiokyvyttömyydestään.
---
Kiitos tästä.
VastaaPoistaKiitos kommunikaatioyrityksestä. Yhden kohdan sanoisin toisin:
VastaaPoistaToivottavasti Jungner tai kukaan muu kokoomuspoliitikko ei mene kättelemään leipäjonossa olijoita, koemielessä tai muutoin. Huh.
Kuljen joka viikko leipäjonon ohitse ja tunnen syvää häpeää siitä, mihin tämä Suomen hyvinvointiyhteiskunta on vajonnut!
VastaaPoista