Viitteet:
Helsingin Sanomat (20.4.) vetää koostamastaan kaaviosta, jossa uudet kansanedustajat on sijoitettu nelikenttään, harhaanjohtavat otsikot. Toimittaja Esa Mäkinen katsoo, että Perussuomalaiset olisi vasemmistopuolue. Ei pidä paikkaansa.
Kaavio (ns. poliittinen kompassi) on sinänsä mielenkiintoinen. Nelikenttään on sijoitettu "arvokonservatiivi" vs. "arvoliberaali", "oikeistolainen" vs. "vasemmistolainen". Tosiasiassa jälkimmäinen jako kuuluisi: "markkinoiden ja kapitalistien vapautta ajava" vs. "talouden yhteistä sääntelyä ajava". "Vasemmistolainen" ja "oikeistolainen" sen sijaan tarkoittavat muutakin kuin talouspoliittista suuntautumista.
On skuuppihakuista historiantajuttomuutta puhua persuista vasemmistopuolueena. Perussuomalaiset on ääri-arvokonservatiivinen, talouspoliittisesti sekava puolue. Tämä näkyy jo Helsingin Sanomien nelikentästä.
Ensinnäkin heillä on vaikutusvaltainen Halla-aho-siipi, joka on juuri siellä missä oikeisto kaikkein perinteisimmin: arvoiltaan vanhoillinen ja talousnäkemykseltään kapitalistinen. Sitten heillä on hajanaisempi siipi, joka haluaisi ajaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Mutta se tekee sitä vain kuvitellun kansallisen "meidän" puitteissa ja vailla vasemmiston eväitä kapitalismin rakenteelliseen analyysiin.
Kaikkia persuja tuntuu yhdistävän vasemmistolaisen kapitalismianalyysin vieroksuminen. Ja heidän suurimpia ideologisia vihollisiaan onkin heidän itsensä eli etenkin Halla-aho-laidan mukaan "vihervasemmisto". Sosialistisen tai sosiaalidemokraattisen aatteen sisältämästä universaalin solidaarisuuden ajatuksesta persuissa ei ole jälkeäkään. (Sopii tosin epäillä, onko sitä aina nykydemareissakaan.)
Heidän ääri-arvokonservatiivisuutensa ja siihen liittyvä ihmiskuva eivät missään nimessä edusta vasemmistolaista ratkaisua. Puolue, jonka yksi kärkihahmo kiistää blogikirjoituksissaan kaikkien yhtäläisen ihmisarvon, ei ole vasemmistolainen. Sen sijaan se on oire kapitalismia viimeiset 20-30 vuotta legitimoineen uusliberalistisen hajota ja
hallitse –politiikan ja kovan ihmiskuvan läpimenosta.
Koska valtakunnan ykköslehdessäkään ei näköjään olla perillä asiasta, on syytä kysyä: mitä on vasemmistolaisuus?
Aitovasemmistolainen, kapitalismia dialektisesti kritisoiva ratkaisu on ollut Marxista lähtien pyrkiä ottamaan haltuun se inhimillisen vapautumisen potentiaali, jota kapitalismi on vahingossa – tuotantovälineitä kehittäessään ja kaikkea vaihtoarvoistaessaan eli sikäli "mahdollisen" piiriin tuodessaan – tullut tuottaneeksi. Solidaarisuutta korostava arvoliberaalius on juuri tätä vapautumispotentiaalin haltuun ottamista.
Mikä tärkeintä, samalla vasemmisto arvostelee kapitalismia siitä, että:
1) Kapitalismilla on taipumus valjastaa tuottamansa vapautumispotentiaali rahan tai tarkemmin sanoen 'pääoman' (rahan, jonka täytyy lisätä arvoaan) välineeksi ja täten kaupallisesti vääristää se. (Tätä on kauppatavaraistaminen eli kommodifikaatio.)
1) Kapitalismilla on taipumus valjastaa tuottamansa vapautumispotentiaali rahan tai tarkemmin sanoen 'pääoman' (rahan, jonka täytyy lisätä arvoaan) välineeksi ja täten kaupallisesti vääristää se. (Tätä on kauppatavaraistaminen eli kommodifikaatio.)
2) Se antaa tosiasiallisen taloudellis-sosiaalisen vapauden niille, joilla jo on pääomaa ja joille loput ihmisistä joutuvat myymään työvoimaansa. (Se siis pitää yllä ja kärjistää luokkajakoa.)
3) Pääoman kasvun pakko tekee lopulta kaikista, myös kapitalisteista, vain pääoman myötäilijöitä. (Kapitalismi siis tuottaa ideologiaa, joka vieraannuttaa ihmiset historiallisista mahdollisuuksistaan ja tekee heistä pääoman välineitä, esineellistää heidät.)
3) Pääoman kasvun pakko tekee lopulta kaikista, myös kapitalisteista, vain pääoman myötäilijöitä. (Kapitalismi siis tuottaa ideologiaa, joka vieraannuttaa ihmiset historiallisista mahdollisuuksistaan ja tekee heistä pääoman välineitä, esineellistää heidät.)
Lisäksi nykyvasemmisto on tuonut, vihreän liikkeen suurella avustuksella, kritiikin piiriin myös sen, että kapitalismi tekee luonnosta välineen.
Näitä asioita vasemmisto kritisoi ja pyrkii viemään yhteiskuntaa niiden yli. Puolueet, joita tämän aatehistoriallisen katsannon valossa voi sanoa oikeasti vasemmistolaisiksi, sijaitsevat Hesarin nelikentässä vasemmassa alalaidassa. Sieltä löytyy lähinnä Vasemmistoliitto.
Talouspoliittisesti osa persuista vastustaa intuitiivisesti (ja aivan oikein) markkinoiden kaikkivaltaa. Kaiken ajattelun yli käy kuitenkin sulkeutunut arvokonservatismi, defenssi tilanteessa, jossa kapitalismi on ajanut ahtaalle niin työtätekevät kuin pääomavallan tarvitseman työvoimareservin (työttömät ja pätkätyöläiset).
Perussuomalaisten sosiaalista oikeudenmukaisuutta halajavan laidan talouspoliittiset tavoitteet tulevat toteutuakseen vaatimaan vasemmistolaista kapitalismianalyysia ja universalismia, ahtaat kansalliset rajat ylittävää solidaarisuutta. Tämän Suomenkin kansa toivottavasti seuraaviin vaaleihin mennessä tajuaa.
Sivumennen, sosiologi Erik Olin Wrightin erittäin selkeä artikkeli nykyvasemmistolaisuudesta: http://www.ssc.wisc.edu/~wright/Published%20writing/Taking%20the%20social.pdf
VastaaPoistaOsuvaa lukemista pääoman olemuksesta taas on Hannu Raittilan essee "Liikkumaton liikuttaja" samannimisessä teoksessa.
Marxin suhteesta kapitalismin tuottamaan emansipatoriseen potentiaaliin ja sen samanaikaiseen typistämiseen kirjoittaa viehkosti Marshall Berman teoksessaan All That Is Solid Melts Into Air. The Experience of Modernity (1982).
Ja täsmennys: Hesarin käyttämä nelikenttä eli "poliittinen kompassi" (http://en.wikipedia.org/wiki/Political_compass) on mielestäni inspiroiva jäsennyksen väline, mutta siinä on se harha, että vasemmisto ja oikeisto ovat siinä talouspoliittisen suuntautumisen synonyymeja. Vasemmisto ja oikeisto kun tarkoittavat niin aatehistoriallisessa kuin arkikielisessäkin ymmärryksessä myös paljon muuta.
VastaaPoista"Oikeiston" ja "vasemmiston" sijaan kartassa pitäisi todella lukea vaaka-akselilla jotain sellaista kuin "markkinoiden ja kapitalistien valtaa ajava" vs. "talouden yhteistä sääntelyä ajava". Tällöin käsitteet vasemmisto ja oikeisto jäisivät vapaaksi ja käytettäviksi täydentävänä jäsennyksenä (ikään kuin koko nelikenttää päällystävässä kuultopaperissa). Näin voitaisiin ottaa huomioon, että esim. "vasemmisto" sitältää paitsi talouspoliittisia myös arvokonservatiivisuus-arvoliberaalius-akselia koskevia latauksia.
Vasemmiston ja oikeiston rajaa vetävä viiva voitaisiin siten piirtää tosiasiallisemmalle paikalleen: vasemmasta yläkulmasta oikealle alas. Symmetrian vuoksi vaikka sitten oikeaan alakulmaan (sekin olisi parempi vasemmisto/oikeisto-jäsennys kuin tämä nykyinen), joskin ehkä mieluummin jonnekin sinne 1/3 tai 1/4 oikeasta alakulmasta.
Tätä Political spectrum -jäsennystä voi myös ajatella kuultopaperina "poliittisen kompassin" päällä, jolloin "left-ism" on oikeammalla paikallaan: http://en.wikipedia.org/wiki/File:Multi-axis_political_spectrum.svg
Samat ongelmat tuossa kartassa arveluttavat minuakin. Jos liikkeellä on todella (valtio)tieteilijä niin olisi mielenkiintoista tutustua hänen määritelmiinsä nelikenttänsä akselien kaikista termeistä. Noihin neljään sanaan sisältyy niin paljon erilaisia ja keskenään ristiriitaisia tulkintoja, että olisi hyvä nähdä tämän analyysin tekijän tällä kertaa käyttämät tulkinnat. Tuo kirjoittajan mainitsema vaaka-akseli on todella juuri noin epäselvä. mainittu kapitalismikritiikki olisi yksi tapa hahmottaa oikeammin vasemmiston ja oikeiston eroja, Lisäksi kannattaisi kysyä ihan suoraan suhdetta sosialismiin ja kommunismiin tai edes tuotantovälineiden omistuksen järjestämiseen.
VastaaPoistaLisäksi toinenkin akseli on epäselvä. Mitä hän esimerkiksi tarkoittaa arvoliberaalilla ja -konservatiivilla? Arvoliberaali kai tarkoittaa halua olla normittamatta toisten henkilökohtaisia vapauksia säännöillä ja määräyksillä kun taas arvokonservatismi haluaa säilyttää aikaisemmilta sukupolvilta perittyihin moraalisääntöihin perustuvat normit. Miten tälle akselille pitäisi sijoittaa henkilöt joille vanhat normit eivät kelpaa vaan he haluavat uusia normeja ja toisin asetettuna? Konkreettinen kysymys uudesta normista voisi olla esimerkiksi pakkokasvisruokapäivä c. vaihtoehtoiset ruokalistat. Pitäisikö siis puhua pikemminkin arvototalitarismista arvoliberaaliuden vastakohtana?
Lisäksi tuo nelikentän visualisointi antaa vääristyneen kuvan ikäänkuin kansanedustajat edustaisivat koko nelikentän akselien vaihteluvälejä. Käsittääkseni Vasemmistoliiton vasemmalle puolelle jää vielä paljon maastoa jossa nyt vaikuttaa muutama pienpuolue. Samoin muihin akselien suuntiin löytynee tilaa nykyisten kansanedustajien vastausten ulkopuolelta.
Ja oma lukunsa on tietenkin, että tulokset on laskettu vaalikoneeseen annettujen vastausten perusteella, siis vaalilupauksia äänestäjien houkuttelemiseksi eikä todellisten aikomusten saati tekojen perusteella muodostettuja.
Kiitos erinomaisista huomioista! Kelailen tätä ja joitakin lisäpointteja kaikessa rauhassa, saatan palata asiaan.
VastaaPoistaTämä samaisesta HS:n vaalikoneaineistosta tehty mallinnos osoittaa täysin päivänselvästi, että Perussuomalaiset ovat konservatiivista keskustaoikeistoa:
VastaaPoistahttp://www.jussihakala.fi/vaalit2011/
Persuista ei siis saa vasemmistoa, vaikka minkä yrittäisi. Ja kovastihan valtamedia on yrittänyt.
Katainen ja Soini — Sotainen ja Kaini!
Juuri tällaisesta blogikirjoittajan ylimielisyydestä johtuu vasemmiston historiallinen kyvyttömyys luoda koalitioita.
VastaaPoistaKaikki liikkeet, joilla on voimaa, muttei oikeaa historiallisen materialismin analyysiä etäännytetään sanomalla, että he ovat porvareiden kätyreitä ja väärässä. Sitten kun he liittoutuvat pääoman kanssa muiden vaihtoehtojen puuttuessa nämä viisastelijat voivat onnitella itseään oltuaan muka oikeassa.
Hah! Mutta niin kauan kuin näin ajatellaan se johtaakin siihen, että persuja määrittää Halla-Aho. Kutsuisin tätä vasemmistosiipeä niiksi, jotka rakastavat omaa analyysiään, eivät suinkaan kapitalismin kaatamista tai sen tuhovoiman rajaamista.
Anonyymi, yritän kääntää argumenttisi rakentavaan muotoon: esität siis, että vasemmiston pitäisi korostaa "liikkeissä, joilla on voimaa" sitä, mikä näissä liikkeissä on samaa kuin vasemmiston tavoitteissa?
VastaaPoistaniin, tai ainakin yrittää sitä. Mikäli sitä ei edes yritetä, vasemmisto on taas työntänyt itsensä ihmisiä vieraannuttavaan ylimieliseen positioon.
VastaaPoistaPerussuomalaiset ovat täysin näyttämätön kortti, jonka juuret ovat suomalaisessa pienviljelijäliikkeessä. Se ei välttämättä paljon näy, mutta ainakin vaalikoneanalyysien perusteella Halla-Aho & co edustavat reilusti alle 15 prosenttia persujen kansanedustajista. Soinikin on siinä jengissä oikeistolainen.
Tämä vaalitulos on tällä jaotteluilla vasemmistolaisin vähään aikaan. Ja mun argumenttini oli äsken suunnilleen yhtä rakentava kuin sinunkin. Mut yritetäänkö edes tehdä politiikkaa, ennen kuin tuomitaan persut tällä "heillä ei ole tuotantosuhteiden historiallista analyysiä, niinpä he ovat tuomitut epäonnistumaan" hahmotelmalla. Hyvää ja huonoa politiikkaa on tehty sekä tuolla ymmärryksellä ja ilman, vaikka itse todella noiden suhteiden hahmotankin keskeisiä yhteiskunnallisia valtasuhteita.
"Tämän Suomenkin kansa toivottavasti seuraaviin vaaleihin mennessä tajuaa." Ei ole kyse tajuamisesta. Jos vasemmisto ei kamppaile ja tue ihmisiä niiden kamppailuissa, se on epäuskottava ja etäinen. Niin se onkin viime vuosikymmenet ollut, abstrakti kapitalismianalyysi ei ole minkään arvoista ilman konkreettista otetta ihmisten todellisuudesta. Vain silloin vasemmisto voi väittää "edustavansa" yhtään ketään.
VastaaPoistaPerussuomalaiset on protesti vailla suuntaa. Parasta mitä demarit voisivat nyt tehdä, olisi ajaa läpi hallitus perussuomalaisten ja vassareiden kanssa. Lisää liputuspäiviä (vapaata töistä), lisää tulonsiirtoja. Siinä agenda.
Siinähän oli jo hyvä käytännön ehdotus.
VastaaPoistaMuuten, ehkä on syytä huomauttaa hermostuksesi hillitsemiseksi, että eri teksteillä on erilaiset tarkoitukset. Tämä minun tekstini oli lähinnä käsitteellinen tarkastelu reaktiona Hesarin (aate)historiantajuttomaan skuuppirevittelyyn. Käsitteellisellä selvittelyllä on paikkansa.
VastaaPoistaSiitä, miten vasemmisto pyrkii tukemaan ihmisiä heidän kamppailussaan, taas voi päätellä paljon vaikkapa Vasemmistoliiton vaaliohjelmasta: http://www.vasemmistoliitto.fi/component/content/article/1467.html
Tuostahan on moittimasi etäisyys ja abstrakti kapitalismianalyysi kaukana, paitsi siten, että se perinne ohjaa taustalla näitä käytännöllisiä linjanvetoja. Tämän taas voi nähdä, jos tietää, mitä "vasemmisto" oikeasti tarkoittaa (ja sen selventäminen oli minun tekstini päätarkoitus).
Olen kanssasi jokseenkin samaa mieltä, että perussuomalaiset on protesti vailla suuntaa (lukuunottamatta sitä arvokonservatiivista suuntaa!). Toivon tietenkin, että heidän suuntansa löytyy yhteiskuntanäkemyksen modernisoituessa ja selkiintyessä tuolta sosiaalista ja taloudellista oikeudenmukaisuutta vaativasta, nykyistä solidaarisemmasta suunnasta. Sen, että näin voisi käydä, edellytyksenä vain on puolueen hajoaminen kahtia eli vasemmistovastaisen porukan lähteminen puolueesta. (Ja sehän saattaa tapahtua kyllä. Suomensisulaiset lähtevät aikanaan ja vetävät osan sakista mukaansa.)
Pahoittelen, etten ennätä kommentoimaan yksityiskohtaisemmin, teen töitä.
"vailla vasemmiston eväitä kapitalismin rakenteelliseen analyysiin" lue: ei-marxilaisia.
VastaaPoistaJos vasemmistolaisella tarkoitetaan marxilaishenkistä, niin on parempi puhua marxilaishenkisestä.
Vasemmisto-sanaa kannattaisi yleensä vältellä kokonaan, koska sillä ei ole järkevää sisältöä.
On parempi puhua asioista, esim. marxismi, sosialismi, liberalismi, tulonsiirtojen kannattaminen jne.
"Pääoman kasvun pakko tekee lopulta kaikista, myös kapitalisteista, vain pääoman myötäilijöitä." harhaista, minä en ainakaan ole enkä tule.
Jotkut haluavat antaa ihmisten elää haluamallaan tavalla ja suostuvaisten aikuisten puuhata keskenään mitä haluavat. Heitä kutsutaan liberaaleiksi.
Toiset haluavat estää sen kaiken. Heitä sanotaan kansallissosialisteiksi, fasisteiksi, konservatiivisosialisteiksi, totalitaristeiksi tms.
Jotkut haluavat estää suostuvaisten aikuisten keskinäiset puuhat silloin, kun niissä käytetään jotain arvokasta. He ovat siis arvoliberaaleja mutta talousantiliberaaleja. Heitä voi sanoa arvoliberaaleiksi sosialisteiksi.
Konservatiiviset talousliberaalit ovat harvinaisia, mutta melko konservatiivisia melko talousliberaaleja ihmisiä on jo kohtalaisesti.
(Työjärjestyspuheenvuoro: Sovitaanpa niin, että koska nimimerkki "anonyymi" on jo varattu, mahdolliset seuraavat keskustelijat keksivät oman nimimerkin tai mieluiten kirjoittavat omalla tai bloginimellään.)
VastaaPoistaVasemmisto-sanaa on käytetty tällä kertaa ennen muuta Hesarin aloitteesta. Vasemmiston sisällä voidaan toki sitten nähdä monenlaisia aste-eroja esim. suhteessa marxilaiseen kapitalismianalyysiin. Jollain tavalla kriittinen kapitalismianalyysi on kuitenkin aina mukana.
VastaaPoistaPääoman myötäilemisestä kehotan lukemaan vaikkapa mainitsemani Raittilan esseen, niin keskustellaan sitten asiasta yleisellä tasolla (ei sinusta ;) Enkä minä tässä tarkoita myötäilyllä kenenkään henkilökohtaista ominaisuutta, vaan rakenteellista taloudellista pakkoa ja siitä kasvavaa ideologista painetta ajatella "itse" tuon pakon mukaisesti. Tokikin on esim. sivistysporvaristoa (vieläkin), mutta 'sivistys' vaatii kehittyäkseen pääoman vaatimuksilta rauhoitettua aikaa, ja sitä ei porvareillakaan tunnu uusliberalistisessa kapitalismissa olevan.
"Jotkut haluavat" -jäsentelyysi huomauttaisin, että noinhan sitä voinee karkeasti jäsentää, mutta "arvoliberaalin sosialistin" määrittelystäsi ("haluavat estää suostuvaisten aikuisten keskinäiset puuhat silloin, kun niissä käytetään jotain arvokasta") en saa ihan kiinni. Tämä vaikeuteni liittynee siihen, että vasemmistolaisessa keskustelussa tavataan kysyä, millä historiallisella pohjalla ihmisten halut ja niiden totetutumismahdollisuudet rakentuvat. Siitä päädytään sitten siihen huomioon, että kapitalismissa ne rakentuvat ja jakaantuvat epäoikeudenmukaisesti. Ja siksi vasemmistolaisessa ajattelussa pyritään tasaamaan taloudellis-sosiaalisten lähtökohtien eriarvoisuutta, jotta muillakin kuin rikkailla olisi mahdollisuus yksilöllisyyteen ja mukavaan puuhasteluun. Näin ollen osuvampi määritelmä (jos nyt lähden rakentamaan tuosta sinun määritelmästäsi ihan kokeen vuoksi) olisi: "arvoliberaalit sosialistit haluavat sallia suostuvaisten aikuisten keskinäiset puuhat, mutta kritisoivat niitä silloin, kun niissä käytetään 'jotain arvokasta' sellaisilla tavoilla sellaisten olojen puitteissa, jotka vievät toisilta mahdollisuuden käyttää tuota arvokasta keskinäisiin puuhiinsa." Menee vähän mutkikkaaksi, mutta pitää historian "puuhien" kontekstina kuvassa mukana.
Jussi O: minä ainakin säädin jo lähtökohtaisesti blogiasetuksistani, ettei anonyyminä voi osallistua keskusteluun. No, lopputuloksena minun blogissani ei olekaan juuri keskusteltu. Olen ehkä vähän vinksahtanut, kun minusta asiallinen keskustelu toisensa "näkevien" osapuolten kesken on paljon houkuttelevampaa kuin puskista heittely. Jälkimmäinenhän tuntuu olevan tänä aikana yleinen käytäntö. I guess I just wasn't made for these times...?
VastaaPoistaMutta joo, itse olen jonkinlainen uusmarxisti, minun silmääni niin vanhamarxistit kuin ei-marxilaiset uusvasemmistolaiset yhtäältä painottavat sivuseikkoja, mutta toisaalta ovat joka tapauksessa poliittisesti samalla suunnalla ja siksi minunlaisilleni potentiaalisia yhteistyökumppaneita. Sen sijaan persujen, jotka HYÖKKÄÄVÄT kaikkea edellä mainittua vastaan, kanssa ei yksinkertaisesti voi tehdä yhteistyötä kuin yksittäisissä asiakysymyksissä. Kyllä minusta vasemmiston on ihan hyvä säilyttää nykypolitiikan kohkauksen keskellä se analyysi ja teoretisointikin. Se tulee kummasti näyttämään kaukonäköiseltä sinä päivänä, kun persubuumi lopultakin lässähtää.
Ylempänä esitetään, että vasemistolaisuuteen kuuluu edes jonkin sortin kapitalismikritiikki. Minä edellyttäisin myös positiivista suhtautumista sosialismiin ennenkuin tulkitsisin jonkun yksilön tai ryhmittymän tai ajatusmallin vasemmistolaiseksi. Ilman niitä ollaan jossakin muussa kohtaa vasemmisto-oikeisto -akselia, juuri niinkuin PerSut ovat.
VastaaPoistaAnonyymi väittää tämän meillä käsillä olevan vaalituloksen vasemmistolaisimmaksi vähään aikaan. Se saattaa näyttää siltä jos käyttää tuota Hesarin tyrkyttämää tulkintaa mutta tässä kommentoitavana olevassa kirjoituksessahan kai olikin juuri pääpointtina kiistää tuo analyysi ja se tehdään hyvin perustellusti ja hyvin argumentoiden.
Mitä taas tulee vasemmistolaisten ryhmien kykyyn muodostaa koaliitioita niin siitä on erilaisia kokemuksia eri ryhmittymillä ja eri aikoina. Jotkut ovat onnistuneet paremmin, jotkut huonommin. Totta on kuitenkin, että oikealla laidalla, p.l. aivan ääliöoikeisto, on pystytty siihen paremmin vai pitäisikö sanoa pragmaattisemmin. Olisiko syynä, että sielläpäin aatteet ja niiden visiot nähdään enemmän välineinä taloudellisen edun tavoittelussa. Silloin aatteellisella oikea-oppisuudella, haetaan sillä mitä hyvänsä, ei ole niin paljon merkitystä jos taloudellista tulosta syntyy. Jopa vasemmistolaisena pidetty sosia(a)lidemokratia kelpaa liittolaiseksi, jos se riskianalyysin tulosten puitteissa tuottaa tarpeeksi suhteessa muihin vaihtoehtoihin.
Lisäksi oma lukunsa vasemmistolaisten historiassa ovat olleet erilaiset ulkoapäin tulleet provokaattorit jotka ovat tietoisesti pyrkineet ajamaan esiin linjariitoja ja siinä onnistuneet estämään liittoutumien syntyä ja hajottamaan olemassaolevia liittokuntia. Väitteessä saattaa kuulua selittelyn makua ja salaliittoteorioiden kaikuja ellei esimerkiksi salaisen poliisimme avautuneet arkistot vahvistaisi sitä. Toiseen suuntaan en ole kuullut vastaavaa väitettävän.
Halukkaiden puuhastelusta: en malta olla lisäämättä, että sallittavuuteen kai tulisi vaikuttaa myös tuon halutun puuhastelun yksityinen luonne. Mikäli puuhastelu on yksityistä eli ei vaikuta kuin puuhastelijoiden omaan elämään niin arvoliberaali sen sallii. Ongelmallisemmaksi tilanne tulee jos tuo puuhastelu on yleistä eli se vaikuttaa muiden haluamiin puuhasteluihin tai jopa heidän elinehtoihinsa. Hyvä esimerkki tähän tuli juuri YLEn uutisissa kun kerrottiin Hainan-saaren golf-kentistä. Kun niitä rakennetaan hyväosaisten puuhastella pienen pallon saattamiseksi pieneen koloon, on tuhottu paikallisten asukkaiden vähät toimeentulomahdollisuudet. En katso menettäväni statustani arvoliberaalina vaikka vastustankin moista hyväosaisten ja suostuvaisten aikuisten haluamaa puuhastelua.
Tervehdys anteeksi jos tämä on toistoa mutta tässä linkissä on se kompassi, jota hesarikin taisi kopioida. Kysymykset saattavat ola eri, mitä suomalais poliitikoilta kysyttiin.
VastaaPoistaKaikki nämä tälläiset ovat tietysti kompassit sun muut vastaavar ovat epätarkkoja.
http://www.politicalcompass.org/index
Oma sijoitukseni olisi
Economic Left/Right: -2.12
Social Libertarian/Authoritarian: -4.97
Eli vasemmisto liberaali.