Vastineena Henry Laasasen blogikirjoitukseen "Millainen on miehekäs mies?" (30.9.2010)
"Naiset puolestaan (kuten tavallista) ampuvat viestin tuojan: 'Taas se Laasanen asettaa naisille vaatimuksia!' Eivät ne ole minun vaatimuksiani, vaan traditionaalisesti määritelty naisellisuuden sisältö..." (Laasanen)
Henry Laasanen teeskentelee olevansa vain "viestintuoja" eli vain neutraalisti kuvaavansa sukupuolirooleja. Hänen kuvaustensa paikkansapitävyydestä ja ajankohtaisuudesta voidaan sinänsä olla montaa mieltä. Mutta kiinnitän nyt ensin huomiota siihen, että vaikka Laasanen yllä lainattuun tapaan teeskentelee vain kuvaavansa asiaa "viestintuojana", samalla hän kuitenkin myös suosittelee pitäytymään näissä superkonservatiivisissa sukupuolimalleissa ja kieltää ajattelemasta maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä niitä uudistavasti.
Tämä käy selvästi ilmi hänen bloginsa lopusta, jossa hän toteaa:
"Miehekkyyden ja naisellisuuden sisällöille on muodostunut vakiintunut merkitys sukupuoliroolien tutkimuksessa. Itse en diggaa sitä, että keskustelijat yrittävät määritellä maskuliinisuuden ja feminiinisyyden uudelleen sopiakseen itse paremmin määritelmään. Keskustelu on paljon helpompaa, kun pysytään perinteisissä määrittelyissä, eikä käytetä naisellisuutta tai miehekkyyttä jonkinlaisena 'palkintonimikkeenä'. Jos et ole maskuliininen tai feminiininen, opettele hyväksymään asia."
Kertaan: tässä blogissaan Laasanen siis yrittää aluksi sanoa, että vain kuvailee vakiintuneita rooleja, mutta lopuksi kuitenkin suosittaa tai jopa vaatii pitäytymään niissä. Hän ei ilmeisesti oikein tajua, mitä on tekemässä.
Kenenkään ei pidä ymmärtää Laasasen tässä blogikirjoituksessa harrastamasta lähdeviitoituksesta, että hän välttämättä tekisi tässä tieteellisesti kestävää tutkimusta. On tämä sentään hieman yritteliäämpi kuin alkuviikosta julkaistu "Millainen on naisellinen nainen?" -blogi, jossa Laasanen lähinnä olemuksellistaa viihteellisesti feminiinisyyttä ja maskuliinisuutta koskevia populaareja, kulttuurisesti rakentuneita ja sitä paitsi monin osin jo vanhentuneita käsityksiä (kuten tässäkin kyllä). Siinä Laasanen kovin huolettomasti rakentaa päänsisäisiä (ja myös ruumiillisia) vankikoppeja niin naisille kuin miehillekin.
Myös tämänkertaisessa kirjoituksessa on lopulta tuota samaa ongelmaa, joka todettiin miestutkimuksessa tutkijoiden itsereflektiota vaativaksi jo viimeistään 1990-luvulla. Nimittäin: maskuliinisuuden tai feminiinisyyden kuvailu muuttuu helposti kuvaamaansa ilmiötä vahvistavaksi eikä enää niinkään analysoivaksi - toisin sanoen siitä tulee oire kuvaamastaan ilmiöstä.
Laasasella näin käy, kuten aluksi osoitin: kuvailusta tulee suositus, suorastaan vaatimus. Pätevässä sukupuolentutkimuksessa tämä ongelma tiedostetaan jo proseminaaritasolla.
Yleensä ottaen Laasanen saa populaaria näkyvyyttä siksi, että hän selittää (eli "selittää") monimutkaisen asian (sukupuoli-identiteetin ja sukupuolten välisten suhteiden rakentuminen) yksinkertaisella mekanismilla, jossa hän niveltää yhteen sellaisia valtaapitäviä ajattelutapoja kuin A) todellisuuden kauppatavaraistaminen (todellisuuden näkeminen markkinoina, kilpailuna ja hyödyn välineenä), B) todellisuuden seksualisoiminen ja C) naisten syyllistäminen (Laasasen yhteiskunnallisesti epäkriittinen ja tieteellisesti ilmeisen itsekritiikitön tutkimusasetelma tuottaa todellisuuskuvan, jonka mukaan miehet joutuvat maksamaan ja naiset ovat vähän niin kuin huoria).
Tähän päälle tulee hänellä sitten vielä kehäpäätelmällisyys: koska naiset ja miehet Laasasen mukaan ovat traditionaalisesti "olleet" tällaisia, on heidän "markkina-arvoaan" parantaakseen ja mielellään muutenkin oltava tällaisia. Toisin sanoen peruskaava, jolla hän selittää sukupuolten välisiä suhteita, on tautologia. Tautologia on ideologisen todellisuuskuvan ydinmekanismeja (ks. Roland Barthes, Mytologioita). Nähdäkseni Laasasen kuvaukset sukupuoli-identiteeteistä ja sukupuolten välisistä suhteista ovatkin monin verroin ideologisempia kuin hänen moittimiensa feministien tutkimukset.
Ymmärrettävää toki on, että Laasasen intellektuaalisesti perustelematon cocktail saa populaarijulkisuudessa näkyvyyttä. Se sopii yksinkertaisia selityksiä ja varmuuksia janoaville.
--
(ps. En valitettavasti ennätä tällä haavaa keskustelemaan aiheesta tämän enempää, siksi kommenttiketju tässä suljettu. Pahoittelen epädemokraattisuuttani; ajanpuute. Keskustelun paikkoja löytyy toisaalta, esim. Laasasen blogin ketjusta, jossa tämä kommentti alkujaan on julkaistu.)
