perjantai 17. syyskuuta 2010

"Onko Harry Potter kaupallista roskaa?"

Tuli mieleeni, että minulta kysyttiin kerran, onko Harry Potter kaupallista roskaa. Haastattelijalla taisi olla hieman pilke silmäkulmassa. Tässä vastaukseni, joka ilmestyi lyhennettynä Kalevassa 6.3.2008.

--


Onko Harry Potter kaupallista roskaa? Itse kirjoista niin ei ainakaan voi sanoa. ”Kaupallinen roska” on sisällöllisesti yksitasoista. Se vahvistaa stereotypioita ja tyytyväisyyttä siihen, miten asiat kapitalismissa sattuvat olemaan. Se on tehty rahankiilto silmissä.

Potter-kirjat sen sijaan käsittelevät monia teemoja: lapsuuden ja aikuisuuden rajaa, hyvän ja pahan suhdetta, rasismia, ainakin impilisiittisesti myös luokkajakoa. Aina ei päädytä rakentaviin ratkaisuihin. Mutta ongelmia sentään otetaan esiin ja kyseenalaistetaan kaikkein mustavalkoisimpia asetelmia.

Harry, Ron ja Hermione oppivat, että maailma muuttuu vain tekemällä sen eteen jotain – yhdessä.

Kirjallisestikin Rowling tuntuu olevan kunnianhimoisempi kuin normiviihteen tehtailija.

Potter-kirjat eivät siis ole kaupallista roskaa. Toisaalta, eivät ne silti ideologisesti aivan oireettomia ole.

Vaikka tavaranpalvontaa (Dursleyt) ja rikkaiden todellista tai oletettua ylimielisyyttä (Malfoyt) kyseenalaistetaan, tylypahkalaiset ovat hieman materialistisia. Shoppailu on ihanaa ja merkkiluudat mahtavia. Sitä paitsi kilpailu – tupienvälinen pistelasku – läpäisee Tylypahkan miniyhteiskuntaa. Se on automaattisesti läsnä kaiken tekemisen taustalla.

Harry itse on tuhkimomainen hahmo, joka kärsii aluksi väheksynnästä, mutta nouseekin jalosukuiseksi rikkaaksi. Ja julkkikseksi. Tai oikeammin, Harry on jo julkkis, lapsesta asti. (Hän kyllä kohtaa myös kuuluisuuden kirot, skandaalimedian, vääristelevät toimittajat jne.)

Sarjan myöhemmissä osissa on pitkitetty toimintaelokuvamaisia taistelukohtauksia ja hyvä–paha-asetelmat ovat vaarassa yksinkertaistua.

Entä syököhän Rowlingin jyrkästi rasisminvastaisen sanoman – ”kuraveristen” pilkkaajat ovat raukkamaisia – uskottavuutta hitusen se, että perimmiltään jästit silti ovat kyvyttömiä ja velhot kyvykkäitä? Jotkut jästit, kuten Hermione, vain ovat poikkeuksia.

-- 

Monet näistä ajatuksenpätkistä eivät ole alkujaan omiani. Lisään lähteitä joskus, kunhan ennätän.

2 kommenttia:

  1. Hei,

    Ei kannata jättää myöskään huomiotta Rowlingin natsiviittauksia (joita elokuvissa on vielä järisyttävästi korostettu) ja koulutuspoliittista kritiikkiä. Rowlinghan tarttuu moniin englantilaisen koulujärjestelmän epäkohtiin (Slughorn, A-levels, koulutuksen työmarkkina-/poliittinen ohjaus, erilaiset oppijat) Tylypahkan kuvauksessaan.

    Näitä on käsitelty vähemmän julkisuudessa.

    VastaaPoista
  2. Hei, tämä koulutuspoliittinen konteksti on jäänyt minulle auki. Voisitko antaa lähteitä?

    VastaaPoista