Erittelen rasismin käytäntönä.
Lähden siitä ajankohtaisesta kysymyksestä, onko kulttuuristen piirteiden erittely ja arviointi - julkilausuttujen tai julkilausumattomien kriteerien nojalla - aina rasismia. Vastaus on ei, se ei ole väistämättä rasismia. Se voi olla vain asiallista kulttuurikritiikkiä ja tavallista kansalaiskeskustelua. Se ei siis ole rasistista sinänsä.
Kuitenkin jos erittelyn kriteerit eivät ole koeteltuja, vaan vaistonvaraisia tai taitavaan retoriikkaan nojaavia, rasistisuuden riski on jo kasvanut huomattavasti.
Vaikka kulttuuristen piirteiden erittely ja arviointi sinänsä ei ole rasismia, seuraavalla logiikalla eli merkityksellistämisen ketjulla mennään kohti ehtaa rasismia. Aivan jatkumon alussa rasismia on vähän tai ei lainkaan, lopussa äärimmäisen paljon:
1. Valikoidaan näytille etnisen tai uskontokunnallisen kulttuurin (ryhmän ja sen tapojen) piirre tai piirrejoukko. Ollaan mahdollisesti piilotetun tarkoitushakuisia valikoinnissa.
2. Katsotaan piirre tai piirrejoukko (ei vielä koko kulttuuri) erilaiseksi ja alempiarvoiseksi kuin oman kulttuurin jokin piirre tai piirrejoukko. Arvottamisessa tukeudutaan johonkin kriteeriin.
3. Käytetään piirrejoukon kuvailussa jyrkkää metaforiikkaa (esim. musta/valkoinen, pimeys/valo, paha/hyvä) tai muita vastaavia, mustavalkoisuutta viljeleviä retorisia keinoja.
4. Katsotaan jopa arvosteltavan kulttuurin kokonaisuudessaan määrittyvän tuon valikoidun piirteen tai piirrejoukon nojalla.
5. Katsotaan se fundamentaalisesti erilaiseksi ja alempiarvoiseksi kuin oman kulttuurin jokin piirrre tai piirrejoukko. Ero "muiden" ja "meidän" kulttuurin välillä olemuksellistetaan (mainitun jyrkän metaforiikan tapaan: muut/me = yö/päivä).
6. Mahdollisesti rodullistetaan eli selitetään piirre tai piirrejoukko myös "rodulliseksi" tai keksitään jokin "rodullinen" piirre hatusta (eli puhtaasti oman ryhmän ideologisesta tarpeesta). Tämä selittäminen voi tapahtua myös luonnontieteen kaavussa.
7. Kytketään piirrejoukko enemmän tai vähemmän erottamattomasti, usein ulkonäön kautta tiettyyn etniseen ryhmään; historiallisesti ottaen etenkin sellaiseen, jolla on jo ennestään vähän päätösvaltaa siinä yhteiskunnassa, missä ollaan.
8. Henkilöidään olemukseksi: vedetään yhtäläisyysmerkit kulttuurisen piirrejoukon ja sellaisen ihmisen välille, jonka tulkitaan edustavan kyseistä viiteryhmää.
9. Aletaan suhtautua häneen ennakkoluuloisesti ja syrjivästi tämän ennakko-oletuksen takia.
10. "Rodullista" tai "kulttuurista" alempiarvoista piirrejoukkoa pidetään samalla hänen pysyväisenä ja jopa muuttumattomana luonteenaan, ikään kuin kohtalonaan.
11. Viedään teoreettises-retorisestikin ihmisarvo, jolloin mahdollisuus toisen arvostamiseen toisena viimeistään häipyy rasistin yhteiskunnallisesta mielikuvituksesta.
Raja rasismin (tahallisen tai tahattoman) mahdolliseksi tekemisen ja ehdan rasismin välillä menee kiistattomasti ketjun puolivälin tienoilla, ellei jo sitä ennen. Viimeistään silloin, kun puhe- tai ajattelutavasta löytyy 3-4 seikkaa edellisistä (mitä tahansa niistä), on syytä olla vakavasti huolissaan rasistisuudesta eli olla (itse)kriittinen. (Ja vaikka ne eivät löytyisi omasta puhetavasta, jo ensimmäisenä ja toisena mainitun seikan kohdalla olisi syytä olla itsekriittinen sen suhteen, mihin omia argumentteja muiden toimesta käytetään.)
Rasismi on näin ollen tietynlainen logiikka ja prosessi - ideologinen käytäntö, jossa 'rasisti' on osallisena tarkoittaen tai tarkoittamattaan.
Rasismi on tyypillisesti tapa luoda yksinkertaista järjestystä jollekin yhteiskunnallisesti ongelmalliselle alueelle tai jossakin ongelmalliseksi koetussa yhteiskunnallisessa tilanteessa. Se on 'rasistin' (= ihmisen, joka tekee varsin monia yllä mainittuja asioita säännönmukaisesti) vastaus hänen kokemaansa tai ounastelemaansa sosiaaliseen ristiriitatilanteeseen. Siksi se on myös sitkeästi "oikeaksi" koettua.
Yllä oleva ketju ei käytännössä useinkaan etene "järjestyksessä". Se on kulttuurista logiikkaa. Kaikkea tapahtuu yhteiskunnassa yhtäaikaisesti - jotain siellä, jotain täällä, jossain kaikkea.
(Varaan oikeuden tarkentaa muotoilujani.)
Keskustele käsitteestä Terho-foorumilla, rasismin ja maahanmuuttovastaisuuden suhteesta esim. todellisuus.orgissa ja tietysti muuallakin! Vinkki esim. uutiskommenttikeskusteluihin: itse sanaahan ei tarvitse aina käyttää - ilmiöön on mahdollista tarttua kriittisesti vain näistä käytännöistä huomauttamalla tai kysymällä. Toisaalta, ei sitä pidä pelätäkään: maahanmuuttovastaisia kantoja esittäviä pitää haastaa itsekritiikkiin. Toivottavasti tästä on apua.
Jaa halutessasi linkkiä em. keskusteluun tai tähän blogiin, ole hyvä!
